Suomen ensimmäinen huumeaalto osui nuorisokulttuurin murrosaikaan – Kun kannabis ja LSD tulivat kokeiluihin 1960–70-luvuilla, hoidoista ajateltiin ihmeen nykyaikaisesti

Tinja Huoviala

. Huumeet ja niiden käyttö iskevät terävänä piikkinä yhteiskuntaan. Eletään 1960–70-lukujen Suomessa.

. Kannabis tulee Suomeen ja on aineista yleisin. LSD:tä ja kovia huumeita on tarjolla myös, samoin lääkkeitä, joita vasta joskus myöhemmin aletaan kutsua huumeiksi. On amfetamiinia sisältäviä laihdutuslääkkeitä, voimakkaita rauhoittavia, Algidon-kauppanimellä myytävää metadonia.

. Aallon jälkeen julkinen keskustelu ja yhteiskunnallinen kiinnostus hiljenevät, kokeilut vähenevät. Ilmiö laantuu, mutta ei huumeista tietenkään kokonaan eroon päästä.

. Asiantuntijat kiistelevät edelleen siitä, onko aaltoja tullut ensimmäisen jälkeen lisää vai onko huumeongelma ollut vain yhtä nousua.

. – Allekirjoitan ensimmäisen aallon, aihetta tutkinut ja siitä kirjan Saadaan vähän kamaa – Suomen ensimmäinen huumeaalto ja hoidon pioneerit kirjoittanut tutkija, filosofian tohtori Katariina Parhi sanoo.

. – Näin aineistosta, että tapaukset sairaaloissa nousivat.

. Parhi laskee aineista huumeiksi "löysästi mukaan kaiken".

. – Kuten pillerit, joista nuoret eivät itsekään tienneet, mitä ne ovat.

. Eihän huumeiden käyttö Suomessa toki tästä alkanut. Heroiinia, morfiinia, rauhoittavia barbituraatteja, pervitiiniä eli metamfetamiinia oli käytetty syystä ja toisesta. Ensimmäisen aallon aikaan käytöstä tulee vain monin verroin yleisempää.

. Yllättävän nykyaikaista . Nuorisokulttuuri on rantautunut Suomeen hengailuineen, jengeineen, hippiliikkeineen. Maailma muuttuu rytinällä. Idästä ja pohjoisesta muutetaan etelän lähiöihin. Nuoriso etsii paikkaansa, ja osa nuorista kärsii näköalattomuudesta.

. Huumausainelaki säädetään vuonna 1972. Lainsäädäntö juoksee aina perässä – niin tässäkin.

. Huumeiden käyttöä yleisempää on kokeilu. Yksi tai pari käyttökertaa vuodessa on vielä eri asia kuin vakavampi käyttö, josta tulee ongelmia.

. Ketkä joutuvat ongelmiin?

. Tapaukset ovat yksilöllisiä, Parhi vastaa. Lisäksi nuorella saattaa olla eri käsitys kuin hänen ympäristöllään siitä, onko hänellä ongelma vai onko kaikki vain yhtä suurta seikkailua.

. – Osa halusi elää yhteiskunnan ulkopuolella ja olla sopeutumatta, Parhi sanoo.

. Tyypillistä on kuitenkin, että koukkuun jääneillä on sosiaalisia haasteita: koulu ei maita, työttömyys ahdistaa tai työnteko ei kiinnosta, asuntoa on vaikea saada. On laitostaustaa ja laitosvastaisuutta. On rikkinäisiä koteja ja alkoholismia.

. Joku on erityisen herkkä, toiselta puuttuu pitkäjänteisyys, kolmas on yleisesti levoton.

. Ensimmäisen huumeaallon aikaisiin näkemyksiin mahtui mukaan yllättävänkin nykyaikaisia. Sellaisena Parhi pitää esimerkiksi kantaa, jonka mukaan huumeiden käyttö ei liity nuoren ominaisuuksiin sinänsä vaan kielii yhteiskunnan muutostarpeesta. Yhteiskunnan pitäisi olla niin hyvä paikka, että kaikilla olisi hyvä olla.

. Hoito kehittyy kokeilemalla . Kirjassaan Parhi keskittyy pääkaupunkiseutuun, jossa käyttö näkyy selkeimmin ja voimakkaimmin. Pääkaupunkiseutu kuitenkin edustaa koko maata. Silti esimerkiksi kemiläisistä koululaisista huumeita on 1970-luvun alussa kokeillut kymmenen prosenttia. Maaseutukaan ei ole mikään lintukoto: siellä käytetään lääkkeitä ja tinneriä.

. – Huhupuheiden mukaan Oulussakin on ollut LSD:tä. Epäilen, että huumeita on voinut tulla Ouluun pohjoisen kautta rajan yli. Apteekkeja on ryöstetty ympäri maata ja lääkäreitä on huijattu ympäri maata, Parhi sanoo.

. Toisaalta käyttäjät saattavat vaihtaa maisemaa, lähteä Kööpenhaminaan, Tukholmaan, Göteborgiin, Malmöhön.

. Osa nuorista palaa takaisin, ilman otetta elämästä.

. Parhi on haastatellut yhtätoista aikalaista, nuoria huumeidenkäyttäjiä kohdanneita henkilöitä. Hänen tutkimuksensa täyttää silloiseen hoitoon liittyneen tutkimusaukon.

. Huumeidenkäyttäjien hoito on tyystin lapsenkengissä. Keskittyäkö hoitoon vai ennaltaehkäisyyn? Voimakas ajatus ennaltaehkäisyn tarpeesta johtaa aktiiviseen valistustyöhön. Käytön kriminalisointi on joidenkin mielestä yksi konsti ehkäistä käyttöä, ja eduskunnasta 92 kansanedustajaa äänestää kriminalisaation puolesta, 80 vastaan.

. – En usko, että nykyään kukaan uskoo, että huumeet voisi kitkeä kokonaan, vaikka yksilötasolla kyllä, Parhi sanoo.

. Hoitomuodot kehittyvät kokeilemalla erilaisia tapoja, sillä tietoa ei juuri ole. Asiantuntijat kiistelevät keskenään. Maailmalta saadaan jotain osviittaa.

. Parhaiten Parhin mieleen jäivät haastateltavien ajattelutavat. Osa heistä oli hyvinkin itsenäisiä ajattelijoita, mietteissään kovasti vastavirtaan.

. Huumeiden käyttäjiä on haastateltu jo aiemmin Heini Kainulaisen , Sanna Röngän ja Jenni Savosen kirjassa Vanha liitto – Kovien huumeiden käyttäjät 1960–1970-lukujen Helsingistä . Siksi Parhi ei nyt tavoitellut heitä, vaan pohjasi työnsä aikakauden merkintöihin, henkilökunnan välittämään tietoon potilaista.

. Merkinnät kertovat sekä hyviksi koetuista asioista, kuten seikkailusta ja omannäköisestä elämästä, että myös ampuma- ja pistohaavoista, hepatiitista, asunnottomuudesta ja alipainoisuudesta.

. Raikkaita ajatuksia ihmisarvosta . Osa hoitoon liittyvistä ajatuksista tuntuu tuoreilta ja raikkailta, kuten ajatus nuorten kohtaamisesta ja sen tärkeydestä.

. – Vaikka kaikessa on 60-luvun viba.

. Yksi periaatteista on avohoidon suosiminen laitoshoidon sijaan. Toisekseen palvelut halutaan rakentaa nuorten ehdoilla ja näkökulmasta, ei operoida ylhäältäpäin. Kolmas piirre on ennakkoluulottomuus ja kokeilumielisyys.

. Joitakin nuoria hoidetaan satojen tuntien mittaisella terapialla. Näin intensiivinen hoito ei millään tavoita valtaosaa hoitoa tarvitsevista nuorista. Parhi miettii, miten silloin ehkä ajateltiin, että yksilöön syventymällä saadaan samalla tietoa huumeita käyttävistä nuorista laajemmin.

. Kaikki ei toimi tai onnistu. Hoitolaitoksessa nuorten kanssa yhdessä tehtävät säännöt saattavat johtaa aineiden käytön jatkumiseen paikan päällä ja villiin menoon.

. Myös huumeidenkäytön stigmaan eli häpeäleimaan yritetään puuttua. Ajatellaan, että nuori ja hänen elämänsä ovat kokonaisuus, johon kuuluu muutakin kuin huumeiden käyttö. Hänellä on myös mahdollisuutensa menestyä.

. Ihmisen mahdollisimman hyvä elämä nousee arvoksi. Jos huumeiden käyttöä ei voida estää, syyllistetäänkö käyttäjää valinnoistaan, vai voisiko hän silti elää mahdollisimman terveenä? Ongelmat eivät häviä mihinkään silmät sulkemalla.

. Parhin mielestä sen aikainen ihmisarvoon liittyvä keskustelu oli raikasta. Moista ei passaisi unohtaa nykyaikana, kun yleistä tunneilmapiiriä leimaavat kyynisyys, surullisuus, pettymys ja vihaisuus.

. – 60-luvun eetoksessa on jotain hirveän arvokasta, sanoo itse jo 13-vuotiaana kyseiseen aikakauteen hurahtanut tutkija.

. Musiikki, hippi-ideologia, uudistusmielisyys, tulevaisuudenusko, hetkestä nauttiminen, tietoisuuden rajojen rikkominen, vapaus ja vapautuminen, hän listaa syitä kiinnostukselleen.

. Menneisyys rakentaa nykyisyyttä . Historiantutkijana Katariina Parhi haluaa pysyttäytyä menneisyydessä, vaikka aihe on toki poliittisesti kuuma.

. – En ota kirjassani kantaa käyttöhuoneisiin, vaikka niitä kannatankin, hän mainitsee esimerkin ja jatkaa, miten menneisyys kyllä rakentaa nykyisyyttä.

. – Tietyt asiat toistuvat. Menneisyydestä voidaan viisastua, se ei ole nykyisyydestä irrallinen.

. Huumekuolemat ovat nyt ajankohtainen aihe. Huumeiden käyttö lieveilmiöineen, kuten väärissä paikoissa lojuvine likaisine ruiskuineen kammoksuttaa puskaradioissa.

. – On vaikea olla argumenteissaan puhtaasti asiapitoinen näin tunnepitoisessa aiheessa. Tunteiden ja järkiargumenttien sekasotku, Parhi kuvaa yleisiä ja omia ajatuksiaan.

. Hän kertoo kyllästyneensä yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikenlaiseen klikkiotsikkomässäilyyn ja haluavansa keskittyä tavallisiin tarinoihin. Tuoda jotain mittasuhteita äärimmäisyyksien rinnalle. Asettaa asioita laajempaan skaalaan.

. – Poikkeavien asioiden tavallisuus. Sitä haluan tutkia.

Kirjaudu sisään

Suomen ensimmäinen huumeaalto osui nuorisokulttuurin murrosaikaan – Kun kannabis ja LSD tulivat kokeiluihin 1960–70-luvuilla, hoidoista ajateltiin ihmeen nykyaikaisesti

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje