Kaksi lapsuuden taulua

ENSIMMÄINEN TIETOISUUTEENI iskostunut taideteos oli äidinäitini kamarin seinällä riippunut öljyvärimaalausta muistuttava jäljennös Jean-Francois Millet'n Angelus- teoksesta. Leveissä kullanvärisissä puukehyksissä hehkuva teos istui isoäitini ajatusmaailmaan.


Barbizonin koulukuntaan kuulunut Jean-Francois Millet (1814 -75) kuvasi mielellään ranskalaista maalaiselämää. Romantiikasta ponnistavat barbizonilaiset halusivat irtautua klassisen jäykästä maisemamaalausperinteestä. Koulukunta vapautti ilmaisua ja tasoitti tietä impressionismille.

Talonpoikassuvusta lähtöisin oleva Millet sai isoäidiltään uskonnollisen kasvatuksen. Angelus eli Iltakellot kuvaa hetkeä, jolloin perunapellolla ahkeroiva talonpoikaispariskunta keskeyttää iltakellot kuultuaan työnsä ja painaa päänsä rukoukseen. Taustalla, pellon laidalla häämöttää kirkontorni.



MILLET MAALASI teoksensa sata vuotta ennen syntymääni eli vuosina 1857- 59. Pariisin Orsayn museossa säilytettävä teos on kooltaan vain 55 kertaa 66 senttimetriä. Isoäitini jäljennös on kehyksineen samankokoinen.

Lapsena ajattelin, että maalauksen kiharatukkainen mies muistuttaa isoisäni Pentti-veljeä. Pariskunnan kömpelöt puukengät näyttivät ihan Mikki Hiiren pallomaisilta jalkineilta.

Teoksen harras tunnelma kuitenkin lumosi ja lumoaa edelleen hauskoista yksityiskohdista huolimatta.



ISOÄITINI SAI taulun haltuunsa palveltuaan alle rippikouluikäisenä 1920-luvulla kotikylänsä opettajalla lapsenpiikana.

Opettajan vaimolla oli taipumusta kleptomaniaan. Hän näpisteli kyläkaupasta tavaraa, jotka isoäitini kävi myöhemmin palauttamassa tai maksamassa. Opettaja tai rouva eivät itse kehdanneet kauppaan mennä. Opettajan työura kestikin tässä kylässä vain pari vuotta.

Iltakellojen taustapahviin on lyijykynällä kirjoitettu omistuskirjoitus, jossa isoäitiäni kiitetään monista "auttamisista ja palveluksista". Alla on opettajan perheenjäsenten nimet.

Kohtalo oikkuihin kuuluu, että tapasin muutama vuosi taiteilijan, jolla oli sama nimi kuin opettajalla. Ilmeni, että kauan edesmennyt opettaja oli taiteilijan puolison isoisä.

Kerroin taulusta, mutta en siihen liittyvää tarinaa.



ISÄNI ISÄ, jota en koskaan tavannut, sai 60-vuotislahjakseen 1944 jäljennöksen Akseli Gallen-Kallelan uhoa tulvivasta maalauksesta Kullervon sotaanlähtö. Maanviljelijänä, pankki- ja meijerimiehenä vaikuttanutta isoisääni juhlittiin levottomana sota-aikana isänmaallisuutta uhkuvalla lahjalla.

Gallen-Kallela teki Kullervosta vuonna 1901 öljyvärityön ja freskon Helsingin ylioppilastalolle. Maalaus on Ateneumissa ja fresko edelleen Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa.

Gallen-Kallelan Kullervo on kaukana Lönnrothin Kalevalan arasta pojasta. Taiteilija on maalannut Kullervon uljaaksi soturikuninkaaksi, joka miekkoineen ja sotatorvineen istuu valkean ratsun selässä.



IHMETTELIN PIKKUPOIKANA Kullervon kirjavaa miekantuppea ja purppuraviittaa. Serkkujen kanssa väittelimme, oliko sotaratsun vieressä läähättävä hallavaturkkinen peto koira vai susi.

Mummun kamarin Angelus herätti hiljentymään. Hautasen papan Kullervo puolestaan toi kaikuja sotien ja sankarien maailmasta. Molempien teosten tunnelmat ovat tulleet tutuiksi elämän varsitiellä.



Raimo Hautanen on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko