Kokoomuksen lyhyt aatehistoria

Kansallinen kokoomuspuolue perustettiin 9.12.1918. Nimi johtui siitä, että se kokosi suomenkielisten puolueiden monarkiaa kannattaneet yhteen. He olivat menettäneet saksalaisen kuninkaansa, mutta eivät halunneet luovuttaa.

Tasavallan voitettua kokoomus keskittyi vaalimaan niitä arvoja, joilla kuningaskuntaa oli suunniteltu johdettavan.

Kokoomus kokosi hyvin eritaustaisia porvareita, nöyräselkäisistä suomettarelaisista Svinhufvudiin saakka.

Edellisissä oli paljon kristillispohjaisia arvo- ja sosiaalikonservatiiveja, jälkimmäiset olivat enimmäkseen talousliberalisteja, joita kiinnosti eniten yksityisen pääoman menestys. He valtasivat johdon vuonna 1922. ”Koti, uskonto ja isänmaa” säilyivät juhlapuheissa, mutta isot asiat päätti siitä eteenpäin – pysyvästi – pääomanomistajien etu.

Kolmantena aatteena kokoomuksen laidalla on viihtynyt fasismi. 30-luvun alussa se oli vähällä vallata puolueen. Kokoomuslaiset pankki- ja teollisuusjohtajat rahoittivat Lapuanliikettä, ja läheltä piti, ettei käynyt kuin Saksassa.

Kansanliikkeen lisävoima kasvatti kokoomuksen 42 kansanedustajan puolueeksi 1930. Sen lakkautuksen jälkeen lapualaismielisimmät erosivat IKL:ksi. Kokoomus teki sen kanssa vaaliliiton 1933. Tulos oli historian surkein, 18 paikkaa.

Katastrofista seurasi raju valtataistelu. Sen voitti pankkimies Paasikivi, joka karkotti IKL-henkiset. Häntä suututti laittomuuksien ohella korporatismin ja valtiokapitalismin suosiminen pääoman vapauden kustannuksella.

Kokoomus palasi rahakonservatismiin, IKL hamusi kannatusta työväenluokastakin. Molemmat pysyivät pieninä. Sotavuosina kokoomuskin kallistui taas Hitlerin arvoja kohti.

Vaikka pääosa IKL:n äänestäjistä siirtyi sodan jälkeen kokoomukseen, vasta 1979 ylittyi vuoden 1930 vaalitulos. Paasikiven-Kekkosen linjaan kokoomus sopeutui vastahakoisesti. Paasikivi ei omiaan juuri noteerannutkaan, vaan suosi punamultaa, kuten Kekkonenkin. Kokoomus haki kannatusta russofobiastakin ja haikaili epärealistisesti tukea lännestä. Se pysyi YYA-ajan sivuraiteella, vaikka yhteiskunnan keskiluokkaistuminen kasvatti kannatusta.

70-luvulta alkaen kokoomuksen aatetta on remontoitu ”keskustaoikeistolaiseksi”, konservatismia häivytetty arvopluralismin tieltä ja fasismin jäljet siivottu. Vastustettuaan sitkeästi peruskoulua, lapsilisiä ja kansaneläkettä kokoomus alkoi suvaita hyvinvointivaltiota ja esittäytyä sosiaaliliberaalina ja puolitosissaan jopa työväenpuolueena.

Yritys kelvata kaikille on aina riski. Peruskannattajat sietävät aatteellista sekavuutta, jos menee hyvin. Nyt ei mene. Kokoomusnuorten marssi oikealle on aatehistoriallisesti ymmärrettävä, paljolti 30-luvun toisintona. Kun laina-aatteet eivät näytä tuottavan tulosta, palattakoon omaan, ripauksella fasismia maustettuun kovaan kapitalismiin. Kiire Natoon perustuu ”Raja railona”-henkeen.

Pitkä sarja gallupeja enteilee rankkaa tappiota 2015. Sitten katsotaan tosissaan, mikä aate pääsee vetovuoroon.

Uutta nousua saatetaan hakea nuorten linjauksilla, joille varsin moni varttunutkin nyt liputtaa. Enemmän niissä alkuperäistä kokoomusta onkin kuin Kataisessa.

Kotiin paluun teemalla keskustakin nousi notkosta.

KARI HOKKANEN

Kirjoittaja on professori ja Ilkan entinen päätoimittaja.







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa