Kolumni: Ottakaa kiinni eksät, se suurin uhka

Vitsi ei ole omani, vaan sisäministeri Paula Risikon (kok.), jolla on väliin mainio tapa ilmaista asioita. Poliisiministeriltä aina kysytään, mikä on suurin turvallisuusuhka suomalaisille. Tapana on vastata "eriarvoisuuden kasvu" tai jotakin yhtä ylevää.

Säätytaloon pyöreän pöydän keskusteluun kutsumilleen päätoimittajille Risikko sanaili miettineensä, että oikeastaan suurin turvallisuusuhka suomalaisille ovat eksät.

Tottahan se on.

Uutisissa eksä vainoaa, eksä pahoinpitelee ja eksä murhaa.

Jos eksät voisi lailla kieltää, se kannattaisi tehdä.

Varsinainen keskustelunavaus yhteiskunnan polarisaation hillitsemiseksi oli tervetullut ja vakava.

Ääripäiden ylikorostuminen on totta, kun vaikkapa maahanmuuton vastustajat ("natsit") ja heidän vastustajansa ("alpakkaväki") kaappaavat valokeilan itsenäisyyspäivänä.

Enin osa kansasta juhlii satavuotista Suomea ja useimmat vastuulliset mediat nostavat tärkeimmäksi saman. Osa valitsee pääaiheekseen ääri-ilmiöt ja lietsoo polarisaatiota.

Uutisointi mellakoista ei ole kärjistämistä, mutta ääripäiden äänen suhteeton voimistaminen on.

Suomeen kutsuttu tutkija Bart Brandsma pitää median vaikutusmahdollisuuksia suurina siinä, päästetäänkö ääneen ääripäitä vai huomataanko puhujien iso enemmistö keskellä.

Uutinen on aina jotain uutta ja yllättävää. Se ei tarkoita, että uutiskynnyksen yli päästäkseen olisi oltava friikki.

Jos räikeimmät ajatusjohtajat saavat läpi tahtomansa eli ajatuksen "me" vastaan "ne", heitä seuraavat pian pesäpallomailoja ja veitsiä heiluttavat radikaalit pukarit.

Tilannetta ei useinkaan paranna yritys rakentaa ääripäiden välille siltaa.

Hyvää tarkoittavakin vuoropuhelun välittäjä päätyy toistamaan riitapukarien äärimmäisiä määritelmiä itsestään ja toisistaan.

Tuloksena viholliskuvat vain vahvistuvat, kuten on käynyt Yhdysvaltain politiikassa, Israelin ja palestiinalaisten hybridisodassa tai suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa.

Onneksi kärjistyminen ei ole kohtalo. Jos keskellä olevien, harmaan sävyjä näkevien ihmisten äänet kuuluvat vahvoina, heidän ei ole pakko kiinnittyä sotaisiin äärileireihin.

Trollaavat puolesta ja vastaan -kiistat ovat sosiaalisen median ydintä.

Journalistinen media voi olla tappeluringin sijasta rohkeammin majakka, joka vaikuttaa suuntaamalla valokeilaansa olennaisiin kohteisiin ennen kaikkea ääripäiden välissä valaisten niin parhaan purjehdusreitin kuin ongelmien karikot.

Median vallasta elätellään ylisuuria ja jopa järjettömiä luuloja.

Eivät kaikki ongelmat ratkea mediaa syyttämällä tai muuttamalla, mutta meidänkin on hyvä tuntea vastuumme ja vaikutusvaltamme.

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit