Kolumni: Pakolaisten rahoittaminen

Olen miettinyt, tutkinut ja lukenut useita vuosia tuota keskustelua pakolaisista.

Äärimmäisimpänä kysymyksenä kansalle näyttäsi olevan, pannaanko rajat kokonaan kiinni vai ei? Mikäli otetaan pakolaisia, niin paljonko?

Uskon että olen löytänyt tähän koko kansakuntaa miellyttävän vastauksen. Hallelujah!

Jokainen Suomessa maksaa käsittääkseni veroja. Laitetaan siis verokorttiin yksi sarake lisää. Siihen saa jokainen omilla pikkukätösillään laittaa itse haluamansa numeron. Siihen voisi laittaa esimerkiksi puolet omasta palkasta tai ei mitään tai jotain siltä väliltä?

Tämän jälkeen kerätty raha julkistetaan ja sillä otetaan sitten vaikka miljoona pakolaista, jos rahaa on.

Jos kansa taasen antaa varantoja niin, että sillä hoidetaan alle sata ihmistä, niin sitten hoidamme sen määrän. Ottaen tietenkin huomioon elämisen, terveyshuollon, koulutuksen ym. kustannukset.

Eikö tämä olisi demokratiaa puhtaimmillaan? Kenenkään ei tarvitsisi enää huutaa, että minun rahoillani elätetään heitä jne.

Minulle on moni poliitikko alueella ja valtakunnallisesti todistellut ja yleistä keskustelua kun seuraa, että me ensinnäkin haluamme auttaa hädässä olevia ja toisekseen me tarvitsemme heitä yhteiskuntaamme.

He mm. rikastuttavat kulttuurillaan ja tulevat paikkaamaan tulevaa työvoimapulaa. Ainakin, kun päättäjiä kuuntelee, niin liikuttavan yksimielisiä he ovat asiasta.

Maahanmuuttokriittisiä on kuulemma vain murto-osa, he tosin huutavat koviten. Siitä syystä on saattanut muodostua käsitys, että moni ei halua pakolaisia enempää Suomeen.

No, mikäli asia on, kuten edustajamme kertovat, niin eikö silloin tämä ehdottamani ratkaisumalli olisi mitä oivallisin. Rahaahan tulisi sitten vapaaehtoisesti ovista ja ikkunoista. Siis paljon enemmän kuin valtio on budjetoinut.

Eikö tämä olisi ratkaisu, jossa kaikki voittavat, eikä kellään ole paha mieli? Saa osallistua tukemiseen tai ei.

Samoin meille on vakuutettu, että 10 turvallisen maan kautta Suomeen tulleet pakolaiset eivät ole elintasoshoppailijoita. No pakkohan se on uskoa, kun kaikki niin sanovat. Se täytyy olla tämä meidän lämmin kohtelumme, turvallisuutemme, ilmastomme ja miljöömme ylipäätään, mikä laittaa pelokkaan ihmisen vaeltamaan koko Euroopan läpi. Toki olen harmissani, kun sitä ei saada näkymään Suomen turismissa.

Ongelmakohtakin tässä minun mallissani toki on. Mikäli ihmiset lahjoittavat rahaa 50 000 pakolaisen hoitoon tänä vuonna ja ensi vuonna vain 10 000, niin rahat loppuvat. Tällöin ei saada yhtään uutta, vaan 40 000 nykyistäkin jää ilman rahaa. Kulut kun eivät lakkaa ensimmäiseen vuoteen. Mutta ei hätää, minulla ehtymätön suunnitelma siihenkin.

Keräämme yhdessä heille alijäämän peittämiseen rahaa kuten muillekin suomalaisille. Porukkaa vain soittelemaan, keräyslippaat kauppoihin, konsertit areenoille, nenupäivät jne. Aivan kuten lapsiemme harrastuksiin, sairaaloihin, sotaveteraaneille, kehitysvammaisille...

Sehän olisi tasa-arvoa se, kun kohdellaan ihmisiä yhdenvertaisesti. Yhdenvertaista kohteluahan me kaikki puollamme sivistyneessä hyvinvointivaltiossa puoluerajoista riippumatta.

Esimerkkinä Elämä lapselle -konsertissa näytetään, miten jonkun lahjoituksella saa uuden keskoskaapin. Tässä voisi laittaa, että aina kun 50 000 euroa menee rikki, niin vuodeksi on yksi perhe turvattu, ja vuodessahan voi kotimaassa tapahtua paljonkin. Saisimme enemmän konkretiaa omalle rahallemme ja lisää hyvää mieltä keskuuteemme.

Laihialainen duunari ja kahden pienen tytön isä

Kommentoi