Kosovon todellisuus

Kosovon albaanien itsenäisyysjulistus näyttää nostattaneen rintaa kaarelle Suomessa. Media oli innoissaan. Suomen tehtävänä oli voittaa jalo kilpa uuden valtion tunnustamisesta.


Mikäpä paremmin kuvastaisi ulkopolitiikan tajun nykytilaa Suomessa ? Kosovo-innostuksen rinnalle nousee kuitenkin ulkoministeri Kanervan toivomus, että Euroopan unionissa enemmistö mahdollisimman pian pääsisi päättämään ulkopolitiikasta ja että Suomi, yhden prosentin kääpiö suurvallassa, siten vapautuisi lopustakin itsemääräämisoikeuden tuskasta.

Itsenäiset maat, jollainen Suomi vielä jokin aika sitten oli, tunnustavat uusia valtioita kansallisten etujensa pohjalta. Jos erityisiä etuja ei ole valvottavana, voidaan tunnustaminen ilman vahinkoa lykätä kunnes uusi valtiotulokas on hyväksytty Yhdistyneisiin Kansakuntiin. YK:hon hyväksytään vain itsenäisiä valtioita. Näin ollen jäseneksi ottaminen merkitsee automaattisesti valtiotunnustusta koko kansainväliseltä yhteisöltä.

Mutta Kosovon kohdalla ei kuulemma ole varaa odottaa. Suomi, jonka ulkopolitiikka on paljolta muuttunut ajanvietteeksi muun ajanvietteen joukossa, tarvitsee Kosovon kotilemmikiksi, jonka tarpeista sitoudutaan huolehtimaan muun EU:n mukana. Bonuksena saadaan tilaisuus sekaantua meille kuulumattomiin riitoihin ja potkaista Venäjää nilkkaan. Se maistuu monesta makealta.

Kosovon todellinen yhteiskunnallis-taloudellinen tilanne ei Suomen päättäjiä vaivaa. Saksalaiset sen sijaan ovat huolestuneita. Äskettäin tilasivat Saksan puolustusvoimat riippumattomalta tutkimuslaitokselta raportin Kosovon tilanteesta. 124-sivuinen tutkimus on tarkoitettu "vain sisäiseen käyttöön", mutta löytyy toki webistä.

Tuon YK:n protektoraatin näkymät ovat synkkiä. Kosovon talous on surkeassa jamassa. Tulopuoli koostuu ulkovaltojen ja kansainvälisten järjestöjen avustuksista, ulkomailla työssä olevien kosovolaisten rahalähetyksistä ja ennen muuta huumekaupasta, prostituutiosta ja salakuljetuksesta. Syntyvyys on kestämättömän korkealla. Kosovossa riittää nuorta väkeä, joka ei pysty sijoittumaan yhteiskuntaan. Moni nuori näkee liittymisen rikollisjärjestöön ainoana uramahdollisuutena. Korruptio rehottaa, poliisivoimia "hallitsevat pelko, lahjonta ja epäpätevyys". Järjestäytynyt rikollisuus on soluttautunut virkakoneistoon ja pitää hallussaan poliitikkoja.

"Kosovo on Mafia- yhteiskunta, jossa rikollisainekset ovat ottaneet haltuunsa valtion", tiivistetään tutkimuksessa. - Kannattaneeko moisen valtion oikeudellisesta asemasta edes riidellä ? Serbiaa lukuun ottamatta ulkovallat, pienet ja suuret, näkevän Kosovon kysymyksessä vain välinearvoa.

Tutkijat sanovat, että "kansainvälinen yhteisö on groteskilla tavalla kieltäytynyt näkemästä todellisuutta". YK on epäonnistunut Kosovossa. Euroopan unioni on hyvää vauhtia menossa samaa tietä.

Ei- hallitustenvälisiä kansainvälisiä avustusjärjestöjä toimii Kosovossa älytön määrä, 2 400 vajaan kahden miljoonan ihmisen maassa. Suuri osa niistä on perustettu verhoamaan rikollisten bisneksiä. Mafia- tyypit ovat tunkeutuneet YK:n siviilihallintoon samoin kuin rauhanturvaoperaatioihin. Kosovalaiset tietävät tämän, minkä takia kansainvälinen holhoushallinto on tullut halveksituksi, luoden mielikuvia uudentyyppisestä kolonialismista.

Pitkätukkaista jymäytetään. Tutkimuksen tekijät kertovat, miten esimerkiksi Harri Holkerin seuraaja YK:n Kosovon- hallinnon päällikkönä, tanskalainen Sören Jessen Petersen, kertoi pitävänsä huippupoliitikko Ramush Haradinaj´ia "läheisenä henkilökohtaisena ystävänään" - varmaankin autuaan tietämättömänä, että herra Haradinaj oli oman toimensa ohella muuan mafiajohtajista. Nyt on YK- operaation amerikkalaisen apupäällikön Steve Schookin "päätyönä ottaa kerran viikossa kunnon kännit Ramush Haradinaj´in kanssa," kerrotaan raportissa.

EU- Euroopassa hellitään itsepintaisesti uskoa, että Balkan olisi "Eurooppaa". Balkan ei kuitenkaan koskaan ole ollut Eurooppaa, vaan läpi historian silta - usein verinen - Euroopan ja Lähi-idän välillä. Tuo tiedetään hyvin ainakin Unkarissa ja Itävallassa. Nykyisin vain siitä puhuminen ei ole poliittisesti korrektia.

Balkan on omaa lajiaan, sillä on omat kulttuurinsa ja omat ongelmansa. Ulkopuolisten väliintulo vain pahentaa pulmia. Ulkovallat polttavat Balkanilla näppinsä. Jo yli sata vuotta sitten Saksan keisarikunnan perustaja rautakansleri Otto von Bismarck tiesi tämän hyvin. Bismarck, tuskin mikään nyyhkysielu, totesi yksikantaan: "Balkan ei ole edes yhden preussilaisen krenatöörin luitten arvoinen."

Ymmärrettävää on, että Yhdistyneet kansakunnat ja vielä vähemmän Euroopan unioni eivät koskaan tunnusta epäonnistumisiaan. Suomen eliitillä ja tiedotusvälineillä riittää näin ollen vapaa-ajanpuuhaa ja ajanvietettä Kosovon kanssa vielä pitkäksi, pitkäksi ajaksi.

Kosovolaiset ovat läpi vuosisatojen tottuneet syyttämään vaikeuksistaan jotakin toista: milloin turkkilaisia ottomaaneja, milloin jugoslaaveja, milloin serbejä. Nyt he syyttävät YK:ta, pian Euroopan unionia. Olisiko mitenkään ajateltavissa, että he syyttäisivät itseään ja itse pulmansa ratkaisisivat ?

Kolumni







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa