Eläkevakuutustoiminta laitettava uusiksi

Suomelle tyypillinen eläkevakuutustoiminta ansaitsee joutua uusiksi. Tässä tarkoitetaan eläkemaksuja lakiin perustuvasti kerääviä yhtiöitä, ei siis sopimuksella vapaaehtoisesti eläkemaksuja yksittäisiltä kansalaisilta saavia firmoja. Työllistämistä ja kilpailukykyä pahasti estävä työ- ja virkaeläkejärjestelmä on tullut tiensä päähän.

Jopa EU haluaa maidensa eläkejärjestelmien harmonisointia ja ansiosidonnaisten eläkkeiden muuttamista enemmän toimeentuloperustaisiksi eläkkeiksi eli samalla eläkekattoja ja ylisuurten eläkkeiden kohtuullistamista. Se merkitsisi, että eliittiammattilaisten ja eliittivirkamiesten tarpeista lähtevä ko. järjestelmä oikeudenmukaistuisi. Samalla naurettavan korkeista työllistämistä ja työllistymistä vaikeuttavista palkanmaksajan ja palkansaajan sinänsä työhön kuulumattomista eläkemaksuista päästäisiin parempaan tolaan.

Jos Suomi tekisi itse ennen EU:ta eläkeremontin, se ehkä olisi parempi ja kattavampi kuin esimerkiksi monet unionin direktiiviharsimukset.

Eläkeyhtiöille on ollut liian kauan tyypillistä epäonnistuneet sijoitukset. Tiedetään, että joihinkin erittäin heikkoihin kohteisiin kuten konkurssiin meneviin myymäläketjuihin, huonoihin teollisuusfirmoihin sekä finanssillisesti suorastaan katastrofaalisiin kiinteistöhankintoihin on eläkeyhtiöiltämme riittänyt rahaa suurin tappioin. Sen sijaan ko. eläkeyhtiöiden johtoja ja hallituslaisia on palkittu käytännössä liiketaloudellisesti ilman aihetta.

Liian usein eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta on aivan spekulatiivista ja taitamatonta. Monesti ao. sijoittaminen on, kuten he istuisivat tietyssä rulettipelissä ja odottaisivat jatkuvasti sitä tuiki harvinaista vihreän nollan voittoa, joka toisi hieman veikkauspelejä todennäköisemmin lisätuloa rahavarallisuuksiinsa. Maksuvalmius on kaikilla tähtäimillä jatkuvasta superonnesta kiinni.

Eläkeyhtiöiden ansaintaeläkkeiden puolustajissa huolimatta epäoikeudenmukaisuuksista tapaa vasemmistotaustaisia henkilöitä, mutta taas perusteltua arvostelua esittävät ei-sosialistit. Jälkimmäiset ovat siis tuon mukaan enemmän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannattajia kuin sosialistit!

Miksi lieveilmiöitä on niin paljon eläkevakuutusjärjestelmässä kaikkiaan ja miksi alati väitetään muussakin vakuutustoiminnassa nk. vakuutuslääkäreineen olevan hyvin paljon korjattavaa kansalaislähtöisesti ja vaaditaan uudistuksia?

Ei kai savua ole koskaan ilman tulta!

Heikki S. Ristimäki

FM Tampere