Karperönjärveä koskevia pelkoja

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen johtaja Pertti Sevola väittää (Pohjalainen 20.9.), ettei Karperönjärven rauhoittaminen ole ristiriidassa sen kunnostamisen kanssa. Hän pitää Karperön ja Koskön asukkaiden pelkoja aiheettomina. Meistä ne eivät sitä ole.


Sevola kirjoittaa, ettei karperöläisten tarvitse olla huolissaan siitä, etteivätkö he saisi jatkaa kaislikon leikkaamista ja järven kalkitsemista talkoilla. Meidän peloissamme ei ole kuitenkaan kyse vain näistä toimenpiteistä. Tiedämme, ettei mitään järveä olisi, ellei kumpaankin päähän olisi rakennettu patoa.

Mitä tapahtuu, jos vastaavia ponnistuksia tarvitaan tulevaisuudessa? Saammeko esimerkiksi luvan nostaa veden pintaa puolella metrillä tai kuivattaa järven tilapäisesti ruoppausta varten?

Voiko Sevola luvata, että se onnistuu?

Sevola kiittää ympäristökeskusta siitä, että se on rakentanut padon ja kalaportaat ja laatii kunnostussuunnitelman.

On totta, että lääninhallitus rakennutti pohjoispadon 1970-luvulla nk. työllistämisvaroilla. Hoito ja vastuu luovutettiin sen jälkeen Karperö Strömmenin ojitusyhtiölle. Ympäristökeskusta ei siihen aikaan ollut.

Olennaista tässä yhteydessä on se, että aloite padon rakentamiseksi tuli Karperön ja Koskön asukkailta. Me työskentelimme kaksikymmentä vuotta projektin toteuttamisen puolesta, ei lääninhallitus. Kalaportaat rakennettiin Pelastakaa ahvenet -yhdistyksen aloitteesta. Kunnostussuunnitelma laadittiin Karperön jakokunnan ja Karperön Helmi -yhdistyksen aloitteesta. Sama koskee kaikkia muitakin projekteja.

Sevola pitää aiheettomana väitettä, ettei oikea käsi tiedä mitä vasen tekee ympäristökeskuksessa. Hän on sitä mieltä, että tulevasta suojelupäätöksestä on tietenkin oltu tietoisia kunnostusta suunniteltaessa. Kuka on ollut tietoinen? Karperönjärven kunnostuksen ohjausryhmässä vuodesta 2004 istuneille Karperön ja Koskön jakokunnan jäsenille rauhoitus tuli täydellisenä yllätyksenä.

Sevola kertoo myös, että valtioneuvosto teki vuonna 1982 periaatepäätöksen lintujärvien suojelusta. Kukaan Karperössä tai Koskössä ei tiennyt tästä, koska ketään ei kuultu asiasta, lukuun ottamatta Mustasaaren kuntaa, joka vastusti rauhoitusta. Vuonna 1997 tehtiin sitten päätös, joka perustuu vuoden 1982 päätökseen, ja jolla Karperönjärvi automaattisesti rauhoitetaan vuonna 2008, vaikka linnusto on täysin muuttunut.

Jo vuonna 1993 keskustelimme ympäristökeskuksen kanssa, ja toivoimme vapaaehtoista rauhoittamista toimenpidekiellon pohjalta siten, että jakokunnat saavat luvan suorittaa tarpeellisia toimenpiteitä. Emme koskaan saaneet sellaista ehdotusta ympäristökeskukselta. Koemme, ettei ympäristökeskus ole ollut halukas neuvottelemaan mistään.

Kokouksessa, jossa olivat läsnä Pertti Sevola ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos päätettiin, että ympäristökeskus kirjoittaisi uuden rauhoitusmääräyspaperin, josta voisimme neuvotella. Kokouksen jälkeen meille lähetettiin samat rauhoitusmääräykset uudelleen, ainoana erotuksena selittävät liitteet. Näinkö neuvotteluja käydään?

Odotamme vastausta kysymyksiimme Pertti Sevolalta ja toivomme, että voimme jatkaa neuvotteluja ympäristökeskuksen kanssa, jotta Karperönjärvi voitaisiin suojella vapaaehtoiselta pohjalta. ´

Tomas Bäck Caroline Holm Alf Burman Börje Lundström Lars-Eric Östergård Karperöjärven neuvotteluryhmä Mustasaari