Köyhyys on myös asennekysymys

Minua häiritsee ihmisten jatkuva valitus ”liian pienistä tuista” ja elämää rajoittavasta köyhyydestä, ja siksi haluan kertoa, kuinka köyhänkin elämä voi olla aktiivista ja mukavaa. On myös mielestäni hieman outoa, jos henkilö, jolla on auto pihassa, tupakka huulessa ja kaljaa kaapissa, valittaa olevansa köyhä.

Joidenkin mukaan köyhyys eristää yksilön yhteiskunnasta. Toisten mukaan tuet ovat meillä Suomessa aivan liian alhaisia. Kuitenkin verrattuna esim. naapurimaahamme Ruotsiin tai Keski-Euroopan maihin, ovat meillä yhteiskunnan jakamat tuet hyvällä mallilla. Olen nyt monta vuotta joutunut elämään toimeentulotuella. Olen kiitollinen Seinäjoen kaupungille siitä, että päihdeaikana minua tuettiin taloudellisesti.

Lopetin päihteet kokonaan ja aloitin lukion. Nyt olen innostunut opiskelusta, rakastan lukemista ja aion yliopistoon lukion jälkeen. Siihenkin minulla on mahdollisuus, koska koulutus on meille ilmaista. Asumis- ja toimeentulotuki mahdollistavat minulle opiskelun. Ne kattavat asumiskulut, koulukirjat ja terveydenhoitokulut. Sen lisäksi saan vielä käyttörahaa, joka riittää ruokaan, puhelinlaskuun, nettiin ja jopa matkusteluun.

Jos rahat ovat vähissä, seurakunnan ruokajonosta saa ison kassillisen ruokaa neljänä päivänä viikossa. Pulloja kerään aina kun löydän, siitä on tullut jo harrastus. Urheilen paljon, se olisi tärkeää jokaisen aloittaa. Yli 50 prosenttia aikuisista on ylipainoisia, se on melko huolestuttavaa. Liikkumattomuus tekee työttömästä ja köyhästä entistä passiivisemman ja jopa masentuneen.

Uinti ja uimahallin kuntosali ovat halpoja työttömälle ja opiskelijalle. Juokseminen ja pyöräily eivät maksa mitään, hyvälaatuisia urheiluvaatteita löytää kirpputoreilta muutamilla euroilla. Kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja, lehtiä, elokuvia ja äärettömästi tietoa. Kansalaisopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja, joista työttömät saavat alennusta.

Matkustan paljon sukulaisten ja ystävien luokse. Onnibussilla pääsee lähes joka paikkaan, ja hyvissä ajoin ostettuna liput ovat lähes puoli-ilmaisia. Autoa ei mielestäni perusterve köyhä tarvitse, sillä pyörällä pääsee alle 8 kilometrin matkat ja bussilla pidemmät.

Viimeisenä vielä mielestäni tärkein eli usko, joka antaa hengen ravintoa, ja jonka avulla löytää samanhenkisiä ihmisiä. Usko antaa elämälle merkityksen ja vapauttaa materian kaipuusta. Näin ollen, minulla on mielestäni kaikkea.

Haluan kertoa kiitokseni Seinäjoen kaupungille ja Suomelle siitä, että meistä pidetään näinkin hyvää huolta. Kiitos, että olen saanut taloudellisen avun myötä uuden mahdollisuuden elämään ja opiskeluun! En koe olevani köyhä tai syrjäytynyt, ja nautin elämästä.

Köyhyys ei ole meillä Suomessa pelkkää kurjuutta. Siitä voi tehdä kurjaa uhriutumalla ja muuttumalla passiiviseksi. Myös köyhä voi olla onnellinen, koska meillä on jotain, mitä useimmille köyhillä ihmisillä maailmassa ei ole: loputtomasti mahdollisuuksia, kuten mahdollisuus vaikuttaa oman elämämme laatuun kouluttautumalla.

SIINA SIUKOLA

Seinäjoki

Kommentoi