Lukijoilta: Äitienpäivä ja isänpäivä

Joku kysyy Tekstaten–osastossa (Ilkka-Pohjalainen 9.11.), miksi meillä on äitienpäivä mutta isänpäivä.

Selvitin äitienpäivän historiaa nuorisoseuraliikkeen historiassa (Yhteisön voima 3, s. 360, ilm. 2011). Vuonna 1907 Suomeen perustettu Kotikasvatusyhdistys painotti äidin merkitystä perheyhteisössä. Yhdistyksen sihteeri, opettaja ja myöhempi kouluneuvos Vilho Reima vieraili vuonna 1910 Yhdysvalloissa, tutustui siellä äitienpäivän viettoon ja kertoi matkalta palattuaan äitienpäivästä Koti-lehdessä.

Kirjoitukset eivät vielä tehonneet, mutta Reima palasi asiaan heti kansalaissodan järkyttävien kokemusten jälkeen vuonna 1918. Hän painatti asiasta 100 000 lentolehtistä jaettavaksi kansan keskuuteen ja kysyi lehdessään, eikö nyt ollut aika viettää ”huolihuntuisten äitien” muistoa juhlalla, johon kaikkien kaatuneiden äidit, ”vihollistenkin”, kutsuttaisiin. Suuri osa kaatuneista oli ollut ”pakotettuja, harhaanjohdettuja”, eivätkä ainakaan heidän äitinsä olleet syyllisiä. ”Vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan.”

Näin siis näyttää siltä, että suomen kielen monikollinen äitienpäivä liittyy vuoden 1918 sotaan ja sen jälkimaininkeihin.

Olen selvittänyt, että ruotsin kielessä äitienpäivä on yksiköllisessä muodossa. Samoin saksan, espanjan, italian ja venäjän kielissä, mutta yllättäen monikollisessa muodossa ranskan kielessä, samoin unkarin kielessä. Voisi ehkä arvella, että katolisessa Unkarissa tähän on vaikuttanut voimakas Maria-kultti, Maria kun on siellä kaikkien äitien äiti.

Isänpäivän historiaa en tunne, mutta arvelen, että silloin halutaan juhlia nimenomaan omaa isää eikä yleensä miessukukuntaa.

Jaakko Numminen

ministeri

Helsinki

Kommentoi