Lukijoilta: Ajattelunvapaus vai sananvapaus?

Kai Pöntisellä oli aivan loistava kirjoitus Ilkka-Pohjalaisessa 7.7.2020 otsikolla ”Pipot liian kireällä”. Säästyi minultakin paljon vaivaa, kun hän oli jo kirjoittanut kaiken ja vähän lisääkin siitä, mitä olin ajatellut tuotemerkkien rasistisista siivoamisista kirjoittaa. Jotain tolkkua tuohonkin pitäisi saada. Nämä Geisha-patukoiden ja eskimo-puikkojen nimimuutokset menevät jo aika pitkälle.

Ilkka-Pohjalaisessa oli artikkeli 6.7.2020 kuinka eri tuotemerkeistä siivotaan rasismia ja siinä oli haastateltu Japanista tänne kymmenisen vuotta sitten muuttanutta naista ja hän ei pitänyt Geisha-suklaan nimen käyttöä ongelmallisena. Kertoi olleensa yllättynyt, kun näki, että suklaa oli nimetty Geishaksi. Samoin hänen sukulaisensa olivat yllättyneet iloisesti Geisha-suklaata nähdessään. Tuotteen nimi ja väri voidaan aina politisoida tai ideologisoida, kuten Pöntinen toteaa kirjoituksessaan. Silti aina löytyy joku, joka loukkaantuu jostain ja vetää herneen nenäänsä ja taas pitää jonkin tuotteen nimi tai pakkauksen värimaailma muuttaa.

Edustaja Mäenpäätä pidettiin pitkään ”löysässä hirressä” hänen puheestaan eduskunnassa, jossa hän puhui vieraslajeista. Vaateparren väristä nousi kova kohu myös, kun Lapualla miehillä oli ”väärän väriset” vaatteet päällä palkitsemistilaisuudessa. Tätä luetteloa voisi jatkaa pitkään, mutta nämä riittäköön pohdinnan pohjaksi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kansanedustajien sananvapaus eduskuntasalissa on ehdottomasti säilytettävä. Se kuuluu perusoikeuksiin ja sitä ei pidä mennä sabotoimaan. Olemme hyvin lähellä tilannetta, että demokratia ei toimi, jos alamme sensuroimaan edustajien puheita eduskunnassa.

Mielestäni nykyinen ilmapiiri Suomessa estää tehokkaasti myös järkevää kritiikkiä ja todellista sananvapautta ei meillä ole. Meillä on ajattelunvapaus, mutta ei sananvapautta. Sananvapaus on kaventunut erityisesti liittyen arkoihin asioihin kuten maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin. Jokainen kriittinen lausunto koetaan vihapuheeksi, mitä se ei aina ole.

Jos kirjoitan lauseen ”jokaisessa meissä asuu pieni lehmä” mikä oli Arlan tuotteiden lanseerauksessa käytetty mainoslause, niin se ei todennäköisesti herätä kovin suurta vastalausemyrskyä. Maatalouden ja maataloustuotteiden puolesta ja vastaan puhuminen on ok, vaikka kaikki eivät maitotuotteita käyttäisikään.

Jos kirjoitan lauseen ”jokaisessa meissä asuu pieni rasisti” niin siitä saattaa jo syntyä mielipidemyrskyjä, sillä rasisti-nimitys koetaan heti syytöksenä.

Rasismista tai vihapuheesta syytetään liian herkästi. Erilaisia mielipiteitä ja epäluuloja tulee myös sietää ja niistä pitää voida avoimesti kirjoittaa ja keskustella.

Mikäli keskustelu tukahdutetaan vihapuhesyytöksillä, niin se ei ole hyväksi. Maahanmuuttajiin suhtautuminen ei muutu millään mahtikäskyllä tai sillä, että ”väärät lausumat” johtavat rikossyytteisiin. Avoin keskustelu on sallittava ilman, että vihapuhe- tai rasismikortti vedetään heti eteen, on sitten kyse tuotemerkeistä, pukeutumistyylistä tai lausunnoista.

Suvaitsevaisuus on nyt valttia. Onko suvaitsevaisuus rasismin tai vihapuheen vastakohta? Mielestäni ei. Se on usein tapa painottaa ja priorisoida asioita eri tavalla.

Onko tehty kyselyä kuinka suomalaiset yleisesti suhtautuvat esimerkiksi niin sanottuihin rasistisiin tuotemerkkeihin, maahanmuuttajiin ja koetaanko joku pukeutumistyyli loukkaavaksi. On vain päätetty, että jos joku mielensä pahoittaa, niin se on loukkaamista tai rasismia. Elämme kyselyiden kultamaassa ja minua kiinnostaa, kuinka moni kokee itsensä pieneksi rasistiksi tai pieneksi lehmäksi?

Asumme kyllä pohjoisessa ja olemme omituista kansaa, mutta rajansa kaikella. Annetaan nyt vähän happea ja liikkumavaraa niin tavallisille kansalaisille kuin kansanedustajillekin.

Kaarina Widjeskog

Mustasaari

Kommentoi