Lukijoilta: Dieselillä lämmitys jatkuu vääjäämättä

Ennen 1970-luvun Lähi-idän öljysotia saimme lämpöä fossiilisesta öljystä. Öljylämmitys oli yleistynyt niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa. Kaikesta energiastamme (liikenne ja teollisuus mukaan lukien) yli 60 prosenttia tuli ulkomailta ostetusta öljystä.

Huoltoasemille, öljylämmitykseen ja maatilojen traktoreille kehitettiin polttonesteen kaksihintajärjestelmä. Autoonsa sai ostaa tosidieseliä, energiaveroineen. Omakotitaloonsa ja traktoriinsa sai ostaa lähes verotonta dieseliä, niin sanottua kevyttä polttoöljyä.

Käytännössä öljyt olivat samaa polttonestettä. Kevyt polttoöljymme oli merkitty furfuraalin väriaineksella siten, että viranomainen saattoi valvoa maantiellä ajavia dieselautoja. Kevyttä polttoöljyä halvempana tankkiinsa lorauttanut autoilija saattoi jäädä ratsiassa kiinni hieman urheilun doping-testin tapaan.

Alkuperäisenä, osin teoreettisena tavoitteena oli Suomessakin päästä lopulta eroon maailmalla ehtyväksi uskotusta fossiiliöljystä. Tänään tuoreempana tavoitteena on päästä eroon ilmastolle haitallisista fossiilisista polttoaineista.

Muutosten läpivienti ottaa aikansa. Niin kävi myös omakotitalojen lämmityksessä. Meillä on edelleen 130 000 kotia, jotka lämpiävät dieselillä eli kevyellä polttoöljyllä. Niistä pääosa on eläkeläisten omakotitaloja. He eivät innostuneet markkinoiduista vaihtoehdoista: maalämmön pumpuista, aurinkopaneeleista tai puupelletin polttimista.

Tavallisella eläkeläisellä ei ole ylimääräisiä varoja investointiin, jonka hyöty parinkymmenen vuoden jaksolla voi olla olematon. Ne joilla on varaa, ovat järjestelmän jo vaihtaneet.

Fossiilisesta lämmitysdieselistä olisi omakotitalossa päässyt eroon, jos samasta talon pihalle tilatusta tankkiautosta olisi voinut täyttää säiliönsä myös biodieselillä. Sama kodin öljypoltin olisi jatkanut. Remonttia lämmityksen osalta ei olisi tarvinnut.

Näin ajattelimme vielä vuosituhannen vaihteessa. Vapo ja Fortum julkistivat 2002 lämmitykselle biotuotteensa, Forestera-polttoöljyn. Nimensä mukaisesti se tehtiin metsäenergiasta, pääosin hakkeesta.

Hakepolttonestettä valmistettiin Porvoossa runsaan vuoden ajan. Aluksi siihen uskottiin löytyvän monipuolista raaka-ainetta. Tehdas suljettiin kuitenkin jo 2003, koska ”puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan”.

Käytännössä eduskunnalta puuttui vuosituhannen vaihteessa ilmaston muutoksen aiheuttama tahtotila. Uusiutuvaa Forestera-biodieseliä ei tuettu riittävästi. Omakotitalojen lämmitys fossiilidieselillä ei huolestuttanut päättäjiä.

Dieselillä lämmitys jatkuu vääjäämättä. Joko 2020-luvulla olisimme valmiit Forestera-biodieseliin? Tankkiauton omakotitaloonsa tilaava eläkeläinen olisi siihen valmis, jos Foresteraa saisi samaan hintaan kuin kevyttä polttoöljyä. Muutos vauhdittuisi, jos Forestera olisi hivenen halvempaa.

Veli Pohjonen

maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Helsingin yliopiston metsän- hoitotieteen dosentti

metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Kuusamo

Kommentoi