Lukijoilta: Digimaailman mahdollisuuksia lasten kasvatuksessa

Minna Seppä kirjoitti Ilkka-Pohjalaisessa (3.1.2021) oivallisesti ”Netflix-lapsista ja mielen vapaudesta”. Seppä kuvailee, miten digimaailma tarjoaa oivan pakopaikan viiltävästä realiteetista.

Yhdyn ajatukseen, että digimaailma tarjoaa mahdollisuuden niin lapsille kuin yhtä lailla aikuisillekin kohdata ja käsitellä aiheita, joiden ymmärtäminen varsinkaan lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta ei ole aina kasvua ja kehitystä tukevaa. Voinen uskaltaa todeta, että digimaailmasta ja sen hallinnasta on paljon opittavaa niin myös meillä aikuisilla kuin lapsilla eri ikävaiheissa.

Mielestäni vastakkainasettelu niin digimaailman kuin lasten kielen, ajattelun kuin leikin kehityksen kannalta on aina hieman ongelmallista.

Digitaidot, kuten kasvatustieteellisestä näkökulmasta kutsutaan TVT-taidot, ovat tulleet jäädäkseen kehittyvässä yhteiskunnassamme.

Myös valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma kuin opetussuunnitelma velvoittaa meitä kasvatusalan ammattilaisia pedagogisesti sisällyttämään tieto- ja viestintäteknologisia taitoja pedagogiseen laaja-alaiseen opetukseen ja osaamiseen niin kasvatuksen kuin opetuksen osalta. Näitä taitoja, jotka lapsemme yhteiskunnassamme hallitsevat ihailtavissa määrin on syytäkin vaalia.

Korostaisin kuitenkin niin meidän ammattikasvattajien kuin vanhempienkin roolia siinä, miten kauan lapsemme saa esimerkiksi viettää digivälineiden parissa ja huolehdimmeko ikärajanmukaisista suosituksista pelien ja videoiden suhteen.

Onko lastemme kanssa keskusteltu avoimesti digimaailman vaaroista ja uhista niiden oikeilla nimillä kriittistä suhtautumista vaalien kuin mahdollsiuuksia luoden? Asetammeko lapsille turvallisen ilmapiirin selkeine rajoineen, jossa digimaailmaan voidaan tutustua ja niitä taitoja kehittää lapsen kasvun ja kehityksen mukaisesti?

Digimaailma ei suinkaan aina ole negatiivinen pakopaikka arjen vastoinkäymisistä, tunteista ja hankalista reaalimaailman vuorovaikutustilanteista.

Voisiko digimaailma olla lapselle myös keino käsitellä hankalia tunteita, reflektiivisesti omassa mielessään pohtia kokemiaan asioita digimaailman positiivisten mahdollisuuksien keinoin? Voisiko sen todellisen elämän pause-nappina sen sijaan olla avoin keskustelukulttuuri ja ilmapiiri, joka käydään yhdessä meidän lasten ja aikuisten kanssa?

Korostaisinkin, että pelisääntöjen ja avoimen, myönteisen ja turvallisen vuorovaikutuksen luominen sekä avoin keskustelu tunteista luo vahvaa pohjaa myös lapselle kohdata digimaailmaa ja sen tuomia varjopuolia niin lapsena kuin myöhemmin aikuisuudessa.

Olen Sepän kanssa samaa mieltä, lukeminen on erittäin tärkeää lapsen ajattelun ja kehityksen kannalta. Lukeminen monen tieteellisen tiedon valossa kehittää lapsen kokonaisvaltaisia taitoja niin kognitiivisia kuin mm. sosiaalisia taitoja sekä erityisesti viestintä- ja tunnetaitoja.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvatustieteen professorin Minna Huotilaisen mukaan aito läsnäolo lapsen kanssa ääneen kirjaa lukien tukee lapsen ajattelunkehitystä ja lukutaitoa autonomista hermostoa rauhoittaen. Tätä taitoa onkin hyvä vaalia älylaitteiden ohella.

Tutkimusten mukaan myös lapsen ajattelun kehitystä vieraiden kielten opiskelu ei tokikaan hidasta, vaan kehittää. Kielitietoisuus ja kielirikasteisuus on osa laaja-alaista oppimista, ajattelukykyä tukien.

Tieto- ja viestintäteknologia on yksi mahdollisuus toteuttaa kieltenopetusta lasten ja oppilaiden tarpeista lähtien, siinä missä toisella lapsella toimii paremmin kynä ja paperi.

Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja opetussuunnitelma perustuvat aina laajaan pedagogiseen tietämykseen ja tässäkin kohtaa eri kielten opiskelu lapsen kasvun ja kehityksen huomioiden jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on perusteltu aina pedagogisilla lähtökohdilla.

On hyvä, että digimaailman haasteita lähestytään niin yleisellä kuin tieteen eri aloilla. Näin luomme mahdollisuuden kehittää ja tukea lasten kasvua ja kehitystä kohti aikuisuutta.

Vuorovaikutustaitojen, tunnetaitojen ja eritoten leikkitaitojen ylläpitäminen ja kehittäminen on valtavan tärkeä osa lapsen kasvua ja kehitystä.

Yhtä lailla näen tärkeäksi lapsen kognitiivisten taitojen, kielellisten taitojen kuin digitaitojen kehittämisen muuttuvassa yhteiskunnassamme.

Se, miten näiden tasapaino, turvallinen ote ja rajat luodaan lapsen kasvua ja kehitystä tukevaksi, on kiinni meidän aikuisten tieto- ja viestintätaitojen tuntemuksesta ja rajojen asettamisesta.

Kasvatusalalla meitä kaikkia ohjaavat pedagogiset velvoitteet ja ohjeet, muutoin meitä aikuisia ohjaa puhdas sydän ja rakkaus lapsen turvallisen kasvuympäristön tukemiseen, jossa on aina oltava tilaa leikille.

Outi Keinänen

varhaiskasvatuksen opettaja,

kasvatustieteen (varhaiskasvatus) maisteri, sosionomi (AMK)

Seinäjoki

Kommentoi