Lukijoilta: Eduskuntakausi puolivälin krouvissa

Vaalikausi on puolivälissä. Erikoinen ensimmäinen puoliaika muistetaan erityisesti yhdestä hallituksen kaatumisesta, ministerieroista sekä koronakriisistä. Mahtuu sekaan myös harvinainen sunnuntainen täysistuntopäivä, jollainen pidettiin edellisen kerran vuonna 1994.

Valitettavasti isänmaan kannalta tärkeitä poliittisia ratkaisuja ei nykyisen hallituksen toimesta ole saatu aikaan. Läpi on ajettu monia ideologisia mielitekoja, kuten vasemmiston haluama oppivelvollisuuden laajentaminen ja vihreiden hamuama turpeen alasajo, mutta muut toimet hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi puuttuvat. Maan taloudellinen kivijalka painuu, eikä hallitus tunnu kykenevän tilanteen korjaamiseen.

Puolivälin krouvissa hallitus on vedenjakajalla sen suhteen, kykeneekö se kotimaan kannalta tärkeimpiin päätöksiin: tekemään työllisyyttä ja taloutta edistäviä toimia. Talous tarvitsee polttoainetta, jotta kansalaisilla on työtä. Kun kansalaiset pääsevät työhön kiinni, yhä useampi maksaa hyvinvointivaltiomme palveluita ja taakka työtätekevien kesken jakautuu reilummin.

Ensi viikolla koittaa hallituksen puoliväliriihi, johon on ladattu kovia odotuksia. Puoliväliriihessä neuvotellaan tulevien vuosien julkisen talouden suunnitelmasta: Mihin suuntaan Suomi-laivaa on tarkoitus tulevina vuosina ohjata. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on jo uhannut, että keskusta on valmis tarvittaessa jättämään hallituksen.

Kovaan puheeseen ja uhoon on kuitenkin tämän hallituksen osalta jo totuttu, mutta toistaiseksi mitään vakavasti otettavaa ei ole tehty. Keskustankin ääni muuttuu ensi viikolla. On ymmärrettävää, että hallituspuolueiden on röyhistettävä rintaa kuntavaalien alla ja annettava ydinkannattajiensa ymmärtää, että yritys on taas kova. On eri asia, ostavatko kansalaiset nämä puheet.

Kokoomuksen kanta on selvä. Jokaisella työikäisellä ja -kykyisellä tulee olla mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään. Suomen on tavoiteltava 80 prosentin työllisyysastetta vuoteen 2030 mennessä. Työllisinä tämä tarkoittaa 300 000 uutta työllistä. Muutos vaatii paikallisen sopimisen mahdollistamista kaikilla työpaikoilla sekä uudistuksia työ- ja elinkeinopolitiikkaan.

Kokoomuksen keinoja ovat muun muassa kotitalousvähennyksen uudistaminen, kokonaisveroasteen keventäminen, kansankapitalismin lisääminen sekä opintolainahyvityksen korottaminen. Kaikki keinomme on kirjoitettu auki omassa ehdotuksessamme 2020-luvun talouspolitiikaksi.

On surullista, että hallitus ei ideologisten esteidensä vuoksi halua tarttua kokoomuksen ehdotuksiin. 80 prosentin työllisyysastetta ei hallituksessa edes harkita tavoitteeksi todellisista toimista puhumattakaan.

Ei, vaikka esimerkiksi Ruotsin talouden on arvioitu nykykehityksellä kasvavan peräti 30 prosenttia omaa talouttamme suuremmaksi. Tämä ei voi olla näkymättä yhteiskunnassamme. Onko meillä edessä tilanne, jossa Suomella on yhdistäviä tekijöitä enemmän Itä- ja Etelä-Euroopan maiden kanssa pohjoismaisen perheemme sijaan?

Kotimaamme politiikka tarvitsee suunnanmuutoksen, jota nykyhallitus ei kykene tarjoamaan. Lainsäädäntötyö on muutenkin alkanut takkuamaan pahasti. Pääministerin ajamat liikkumisrajoitukset kaatuivat epäselvään valmisteluun. Eripura haisee kauas, mutta epäpyhää liittoa ylläpidetään tarvittaessa vaikka väkisin.

Puoliväliriihi on hallitukselle mahdollisuus näyttää vastuullisia otetta kotimaamme tulevaisuuden puolesta. Odotukset eivät ole korkealla, mutta onneksi meillä on muitakin tahoja vastuunkantoon, jos isänmaan kutsu kuuluu.

Kokoomuksen kansanedustaja Kauhavalta

Kommentoi