Lukijoilta: Eettiset lihapullani

Keskustelu Sika-näyttelystä etenee oletetusti. HS:n pilapiirtäjä tarttui jo asiaan. E-P:lla vetäydytään siilipuolustukseen ja vahvistetaan etelän väen oletuksia. Ihmettelin, kun Seinäjoen valtuustossa saatiin kasvisruoasta nousemaan lähes vuoden 1918 henkeä. Niitä pointteja, alueen ilmapiiriin – ja houkuttelevuuteen.

Ahdingossa elävä sikatila ei kaipaa tökkimistä. Keskustelussa sekoittuu suhde taiteen vapauteen ja yrittäjän arvostukseen. Nuorten puolesta ajattelu on ummehtunut selitys, eikä heikko tulos ole taiteen syy.

Possukuormasta on niin monta syöjää, ettei alkuun riitä juuri mitään.

F. Wisemanin Meat-dokumentti 1976 ravisteli aikanaan USA:n lihantuottajia uusimaan käytäntöjään. Provosoinnista voi olla myös hyötyä, jos ei ole peiteltävää.

Alkuun joku suursikala voisi kutsua po. taiteilijat tutustumaan. Sitten piiriä voi laajentaa ja vihreä eduskuntaryhmä tekee retken alueen moniin tuotantolaitoksiin. Jos näillä tahoilla on tahtoa asiallisuuteen?

Aion nauttia lihapullistani edelleen, myös hirvestä jauhetusta ja kavereitten kanssa minigrip-pusseihin pakatusta. Varmasti on ottanut kipeää, kun kuula osui. Ennen kuin kukaan vihreä kiivailija ärähtää, syön lähinnä kalaa.

Ruoka ei tule marketin hyllystä, eikä sähkö töpselistä. Jos haluaa ruokailla hyvällä omallatunnolla, ei joka tofupalleron ja kahvipavunkaan matka niin ruusunhohtoinen ole.

Moni hyvä skuuppi on vesittynyt faktan tarkistukseen, moni ylevä aate kadonnut karuun arkeen.

Jarmo Lintala

Seinäjoki

Kommentoi