Lukijoilta: Ehkä ensi kerralla

Suomi suljettiin. Sitten avattiin. Nyt on ovi raolla ja lämpö karkaa.

Demokratiaa voidaan mitata sen perusteella, miten paljon vallankahvaa uskalletaan kritisoida ja valtaa voidaan mitata sen perusteella ketä ei uskalleta kritisoida.

Politiikkaa ja siihen osallistumista on kautta aikojen vaivannut leimautumisen pelko. Lokeroimalla on helppo ajaa poliittisia agendoja ja mitä rumemman vastapuolesta saa tehtyä itseään korottaen, sitä paremmin yleensä menee. Jos joku kuuluttaa ajavansa ihmisoikeuksia, voiko häntä kritisoida talouspolitiikasta? Tarvitseeko edes vastata?

Useat diktatuurit osoittavat, että kansansuosio ei kuvaa asioiden todellista laitaa. Kansansuosio on kansansuosiota, mutta kuviin ei saa rakastua liikaa.

Kansansuosio ei pelasta pienyrityksiä tai työpaikkoja. Ei edes silloin, vaikka henkilöbrändi sopisikin siihen omaan agendaan. Joskus henkilöbrändi kasvaa tilaansa suuremmaksi ja silloin omankin joukon on herättävä rumaan kuplaan, ennen kuin se puhkeaa.

Sanna Marinin hallitus ei ole onnistunut pienyritysten ja siellä työskentelevien ihmisten tukemisessa. Siitä suosittua pääministeriäkin on uskallettava kritisoida. Tiedän tämän itse yrittäjänä, työnantajana ja ihmisenä.

Olemme saaneet Sanna Marinista kansainvälisestikin suositun henkilöbrändin, mutta se ei riitä. Tähän mennessä tukikeinot pienyrityksille ovat olleet pelkkää silmänlumetta ja pakollinen paha.

Vähemmän kiiltokuvia ja enemmän ratkaisuja. Ihminen totta kai keskiössä. Niitä löytyy kasapäin pienyritysten taustalta niin työntekijöinä, lomautusuhan alla, lomautettuina, kuin työttöminäkin. Leipä ja sirkushuvit riittävät vain hetken aikaa.

Olin syksyllä yhteydessä 200 kansanedustajaan pienyrittäjien tukalasta tilanteesta. Sain paljon vastauksia ja Iltalehtikin uutisoi.

Eräs edustaja osti jopa vuosikortin kuntokeskukseeni, vaikka ei tule ikinä keskuksessani edes käymään. Se oli konkreettinen toimi ja yksi niistä harvoista.

Syrjään jättäytynyt entinen pääministeri Antti Rinne soitti myös. Senkin katson mielelläni konkreettiseksi toimeksi. Valokeilassa oleva pääministeri sen sijaan ei soittanut tai noteerannut asiaa mitenkään. Ei tullut edes sihteerin kirjoittamaa viestiä.

Taannoinen postikriisi (jota harva edes muistaa) tuntuu nyt valtavan pieneltä ja ehkä Rinteen eropäätös oli ennenaikainen. Konkaripoliitikot kun osaavat tehdä yhteistyötä.

Kapinoivana teininä minunkin olisi pitänyt uskoa enemmän opettajia ja vanhempia ihmisiä. Ei tietenkään aika, mutta korvat on hyvä pitää höröllä. Muistan opettajab sanoneen minulle erään kerran tyrittyäni: ”Ehkä ensi kerralla.” Se teki jostain syystä vaikutuksen.

Marinin hallituksen käsissä on suomalaisten pienyritysten ja tuhansien työntekijöiden elanto, eikä se katso poliittista kantaa.

Siispä totean entistä opettajaani siteeraten, että kaikki järjestyy kyllä, mutta: Ehkä ensi kerralla.

Perttu Remes

yrittäjä

Seinäjoki

Kommentoi