Lukijoilta: Ei enää ehdokkaaksi

Olen otsikon mukaisesti puhellut itselleni. Olen miettinyt mikä tympäisee, ja väittänyt taas sitten itseäni vastaan.

Politiikassa on vastenmielistä ihmisvihaa. On vihaa rodun, uskonnon ja kansalaisuuden perusteella.

Olen tehnyt elämäntyöni Punaisessa Ristissä. Sen tehtävä on koko maailmassa edistää elämän, terveyden ja ihmisarvon suojelua. Minulla on ulkomaalaisia sukulaisia ja ihonväriltään toisenlaisia ystäviä. Ihmisvihaan en suostu pakollakaan.

Entä EU? Aikoinaan jopa rauhanliikkeeksi perustettua yhteisrintamaa vastustetaan valheellisinkin perustein. Ei kannata sulkea rajoja ja yhteistyön ovia. Eurooppa tarvitsee vahvaa viisautta, ja sitä voi suomalainen olla jäsenenä kokouspöydissä antamassa yhteiseksi hyväksemme.

Minulla on ajoittain lukihäiriö. Kun puolueet haluavat nuoria ehdokkaita, olen kuulevinani, että vain nuoria. Vuodesta 1992 alkaen olen ollut samassa poliittisessa ryhmässä. Sen periaatteet tunnen. Siinä on aina korostettu ikäystävällisen kotiseudun rakentamista. Ikäystävällinen on mieluisa sana. Vauvasta vaariin tarkoittaa kaikkia.

Entäpä mielikuva naisesta politiikassa? Kuva kotiseutuni naisesta ei todellakaan ole lahon aidan takana kirves kädessä uhkailevasta riitelijästä. Minun ahkeraa suomalaista naista kuvaa Annika Saarikko puheessaan: ”Ahkerien naisten työllisyysaste on 35-vuotiaana 71.6 prosenttia ja 50-vuotiaana jo liki 90. Tämän työn määrä ja naisten kantamaa lähiyhteisön vastuun nostamista esiin ja tunnustuksen antamisesta sille en peräänny senttiäkään.” Ei vihaten ja repien, vaan rakentaen.

Myönnän. Otsikkoni on väärin. Lähtekää ihmiset kuntavaaliin ehdokkaiksi!

Olen ollut vuosia mukana poliittisessa liikkeessä, jossa edelleenkin etsitään ratkaisuja ja vahvistetaan kaikkien ihmisten tulevaisuususkoa. Kunnan elinvoima, pitovoima ja ilovoima ovat tärkeitä teemoja. Kannattaa pysyä mukana yhteiskunnallisessa työssä, jota leimaavat lähimmäisyys, ihmisyys ja yhdessä tekeminen.

Hanna Mäkynen

Hyllykallio, Seinäjoki

Kommentoi