Lukijoilta: Ei koskaan enää

Tammikuun 27. vietetään kansainvälistä vainojen uhrien muistopäivää. Se on sama päivämäärä, jolloin Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri vapautettiin 76 vuotta sitten, 1945. Silloin järjestetään juhlallisia seremonioita ympäri maailman, myös YK:n päämajassa New Yorkissa sekä Europarlamentissa Brysselissä.

Kansainvälinen muistopäivä nimettiin yksimielisesti YK:ssa vuonna 2005. Muistopäivää koskevan ehdotuksen yksimielistä hyväksymistä voidaan pitää ihmeenä, sillä monilla Israelia koskevilla päätöslauselmilla on ollut ja on edelleen negatiivinen sävy. Ruotsalainen diplomaatti Jan Eliasson oli YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 2005. Eliasson teki ahkerasti ja strategisesti töitä tämän historiallisen päätöksen puolesta.

Tätä tapahtumaa edelsi viisi vuotta aikaisemmin konferenssi Tukholmassa, Stockholms Internationella Forum om Förintelsen, vuonna 2000. Silloinen pääministeri Göran Persson toimi konferenssin isäntänä. Silloin keksittiin termi: ”Kertokaa siitä lapsellenne”.

Ikävä kyllä antisemitismi ei lakannut holokaustin myötä. Päinvastoin näemme sen lisääntyvän monissa paikoissa ympäri maailman jopa Pohjoismaissa. Olemme nähneet yhä useampia hyökkäyksiä synagogiin. Ei ihme, että 85 % Eroopan juutalaisista kokee pelkoa. Siksi yhä useampi juutalainen tekee Alijan, eli muuttaa Israeliin.

On käsittämätöntä, että on niitä, jotka yrittävät kieltää holokaustin. Voimme kysyä, miten ihmisen pahuus saattoi mennä niin pitkälle, että rakennettiin keskitysleirejä ympäri Eurooppaa ja kaasutettiin hengiltä 6 miljoonaa juutalaista, joista 1,5 miljoonaa oli lapsia. Myös romaneja ja muita vähemmistöjä, jotka natsien rotuopin mukaan olivat kelvottomia, tuhottiin.

Olen useamman kerran vieraillut Yad Vasheissa Israelissa. Se on museo, joka on omistettu holokaustin uhreille ja sankareille. Se ei jätä ketään kylmäksi, kun saa nähdä kaikki ne hirmuteot, joita juutalaisille tehtiin. Olen myös osallistunut seremoniaan Yad Vashemin yhteydessä sijaitsevassa erityisessä muistorakennuksessa, ”Hall of Rememberance”. Sinne on kirjattu kaikkien keskitysleirien paikat ja niissä tapettujen juutalaisten määrät. Olin mukana sytyttämässä tulisoihdun, joka ikuisesti muistuttaa 6 miljoonasta holokaustin uhrista.

Viime vuonna, Vainojen uhrien 75. muistopäivänä järjestettiin suuria juhlatilaisuuksia monessa paikassa. Yad Vashemissa pidettiin muistotilaisuus holokaustin uhreille. Silloin lähes kaikki maailman huippujohtajat osallistuivat, meidänkin presidenttimme Sauli Niinistö oli läsnä. Hän osallistui myös muistotilaisuuteen Auschwitz-Birkenaussa Puolassa 27.1.2020. Ulkoministeri Pekka Haavisto osallistui IHRA:n (kansainvälinen holokaustin muistoa kunnioittava liitto) järjestämään muistotilaisuuteen Brysselissä EU-ministerikokouksen yhteydessä. Ministeri Haavisto piti myös puheen Helsingissä järjestetyssä muistotilaisuudessa 27.1.2020.

On hyvä, että korkeimmat poliittiset johtajamme ovat osallistuneet ja puhuvat tapahtumien muistamisen puolesta, eivätkä unohda, vaan antavat niiden olla varoituksena meille kaikille. Sen sijaan voisimme odottaa aktiivisempia kannanottoja jokapäiväisessä politiikassa antisemitistisiä puheita vastaan omassa maassamme ja Euroopassa.

On häpeällistä katsoa, miten Suomen edustajat ovat äänestäneet Israelia koskevissa aloitteissa YK:n yleiskokouksissa. Kertaakaan ei ole äänestetty Israelin puolesta. 78 tapauksessa on äänestetty Israelia vastaan ja 20 tapauksessa ei otettu kantaa – on äänestetty tyhjää. Voimme verrata Kanadaan, joka on 80 kertaa äänestänyt Israelin puolesta, 6 kertaa vastaan ja tyhjää 12 kertaa.

Kun katsoo YK:n äänestyksiä, voi todeta, että kyseessä on suhteeton hyökkäys juutalaista valtiota kohtaan. Ja ikävä kyllä tämä heikentää kansainvälisen, niin sanotusti puolueettoman, järjestön uskottavuutta. Viime vuonna Israel sai 17 tuomitsevaa päätöslauselmaa kaikista 23:sta. Maat kuten Iran, Syyria, Myanmar ja Pohjois-Korea saivat kukin yhden.. Vuonna 2018 Israel sai 21 tuomitsevaa päätöslauselmaa, 80 % kaikista. Tämä löytyy UN Watch -tietokannasta.

Kun katsomme taaksepäin historiassa, on juutalaisia aina vainottu. Miksi näin? Pysähtykäämme miettimään ja kysykäämme itseltämme, miten minä voin vastustaa epäoikeudenmukaisuutta ja antisemitismiä. Kun maissamme puhutaan innokkaasti ihmisoikeuksista, niiden pitäisi koskea kaikkia ihmisryhmiä. Älkäämme koskaan unohtako.

Fredrik Ekholm

Vaasa

Kommentoi