Lukijoilta: Ei me, mutta markkinat

Joitakin vuosia sitten päiviteltiin kaupungin elävän metropolitason kuplassa. Nyt, kriittisen mielialan kasvaessa kaupungin päättäjät ovat löytäneet taloustiedon oppikirjoista pelastuksen: Markkinat päättävät, kaupunki luo vain edellytyksiä (Aseman valot, I-P, 20.1.).

Ei Alakylän pelloille olisi syntynyt ostoskeskusta, jollei kaupunki valtuustoineen olisi niin halunnut. Jo vanha viisaus, jonka mukaan markkinat ovat huono isäntä mutta hyvä renki, pitää sisällään marssijärjestyksen.

Turbulensseille herkkä markkinatalous vaatii huomattavaa julkisen vallan sääntelyä, jopa sellaista sääntelyä, joka turvaa vapaan yrittämisen ja korjaa markkinoiden puutteita. Kaupunginkaan ei tarvitse vain seurata katseella.

Totta kai liikemies rahan vainuaa. Ideaparkkiin on panostettu niin paljon, ettei ole syytä epäillä hankkeen menestystä. Saadaanhan kulutushysteerisessä ilmapiirissä jonoja ja liikenneruuhkia aikaan jo muoviämpäreitä jakamalla.

Kritiikki on lähtenyt siitä, että kaupunkilaisten olohuoneeksi mainostettu halli kyseenalaistaa kaupunkikokonaisuuden järkevän kehittämisen.

Samaan aikaan, kun valmisteltiin ja toteutettiin nuutuneen keskustan elävöittämistä, annettiin muka markkinavoimien viedä huomio ja kehitysenergia hankkeeseen, joka tutkimustiedon ja kansainvälisten kokemusten mukaan alkaa ainakin muualla päin maailmaa olla eilistä päivää.

Olisihan Ideapark muuallekin kelvannut, sanotaan. Näin Sukari osasi Seinäjoen päättäjiä kiihottaa. Liikemiesvainulle riittää se, että saadaan aikaan tehokas yksikkö yhdelle asialle, joka ei ota huomioon kokonaisuutta.

Kaupungin tasapainoisen kehittämisen kannalta Ideapark on aivan liian suuri. Sen volyymi olisi voitu jakaa kahtia, pellolle ja keskustaan asemanseudulle, jota nyt suurella tuskalla yritetään käynnistää.

Ei ostoskeskuksesta muistaakseni alun perin näin suurta ajateltukaan. Megalomaaninen koko syntyi siinä pöhinäkonsulttien avulla buustatussa (niin, kyllä, buustatussa, kuten kaupungin elinkeinoyhtiössä oli alettu puhua) yltiöpäisyyden ilmapiirissä, jolla käytiin puolustustaisteluun epäilijöitä ja kriitikoita vastaan. Komiaa piti olla ainakin koon puolesta.

Veronmaksajien rahoilla patisteltiin yrityksiä siirtymään Alakylään. Toinen käsi ei tiennyt, mitä toinen teki, kun keskustan elävöittämiseltä suljettiin pahimmaksi aikaa silmät. Edellytysten luoja rynni voimalla markkinoiden edellä.

Seinäjoen keskustan täydennysrakentamisesta on kadonnut liiketilojen myötä keskustan tuntu. Toimittaja kummastelee (Aseman valot, I-P, 20.1.), miksi keskustan kerrostalorakentamista kritisoidaan. Ei kerrostaloja tietenkään pidä kavahtaa. Niitä tarvitaan.

Kritiikki lähtee siitä, miten kasvupolitiikkaa toteutetaan ja unohdetaan lakeuden kaupunkiin sopivat inhimilliset mittasuhteet. Alvar Aallon kaupunkikeskuksesta on osuvasti sanottu, että sen pitäisi määrittää esimerkillään kaupungin rakentamisen laadun. Tiukkaa on tehnyt.

Hiukan kärjistäen voi sanoa, että kaupungin kaavamonopoli on lipsunut grynderien ja kiinteistösijoittajien käsiin. Kaupungin päättäjät eivät huomaa, että korkealle pyrkivä rakentaminen saattaa itse asiassa johtaa siihen, että keskustan tiivistäminen kääntyy itseään vastaan.

Rakennushankkeen myyminen on hidasta. Tornitalo vastaa asuntomäärältään ainakin kahta normaalikokoista hanketta. Valtava hinku kasvattaa nopeasti väkilukua pystyttämällä tornia tornin viereen hidastaa myyntiä pitkäksi aikaa.

Samalla autopaikkamäärä vaatii rakennettavaa pysäköintitilaa tai vastaavasti laajan autioittavan pysäköintikentän. Tällainen nostaa rakennuskustannuksia ja lopulta myynti- ja vuokrakustannuksia.

Tietyt toimijat, joita ei vielä ole houkuteltu Ideaparkiin, pakenevat keskustasta hintatason takia.

Luottamus siihen, että markkinat korjaavat, on vailla täyttä katetta. Markkinavetoinen suunnittelu perustuu ikävä kyllä hetkelliseen myyntiin ja kysyntään: Tehdään mahdollisimman halvalla ja usein lyhytnäköisesti.

Lainaan vielä tilasuunnittelija Margit Sjöroosin erinomaista tekstiä Ilkka-Pohjalaisessa (10.1.2021). Korkea ja tiivis ovat sanoja, jotka saavat Sjöroosin kavahtamaan.

Liian korkeat ja ahtaasti rakennetut asuinalueet eivät edistä ihmisten hyvinvointia, vaan tutkitusti lisäävät negatiivista stressiä ja kuormittavat aivoja ja elimistöä. Sjöroos viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan korkeuksiin nousevat rakennukset tuntuvat kaatuvan päälle ja vaikeuttavat ilmansuuntien hakemista.

Liian tiiviit ja korkeat korttelit, joita meilläkin haaveillaan, merkitsevät monotonista suunnittelua, melua ja tuulitunneleita. Näistä olen itsekin kirjoittanut.

Meillä yltiöpäisyys on lisäksi merkinnyt sitä, että historiallisesti merkittävien rakennusten suojelu on ollut lujan takana. Jos sanalle kerrostalo on tullut huono kaiku, se johtuu historian vähättelystä. Uusi kerrostalo nähdään usein vanhan ja arvokkaan, asukkaiden viihtyisyyttä lisäävän korttelin tuhoajana. Uudet kerrostalot koetaan lisäksi asumiskoneina ja niiden täyteen ahdetut pienet asunnot sijoittajien ja rakennusliikkeiden kiinteistöbisneksenä.

Väitteelle suuruudenhulluudesta löytyy toki katetta. Päällimmäisenä perusteena riittänee edellisen kaupunginjohtajan ”kasvun ihme -hybriksen” aikainen toteamus: Seinäjoki pyrkii kolmen suurimman kaupungin joukkoon.

Markus Aaltonen

Seinäjoki

Kommentoi