Lukijoilta: Eläköön komealupiini?

Nyt kun kansa tuntuu antavan hiljaisen hyväksyntänsä vahvemman, komeamman ja korskeamman kasvin leviämiseen joka puolelle, jopa metsiin tukahduttamaan puuntaimia, voivat tulevaisuudessa yhä harvinaistuvat niitty- ja ketokohteet olla jopa turistinähtävyyksiä kuten Punkaharjulla! Itse olen haaveillut kuntalaisaloitetehtailijana aloitteesta Niittyjen Alavus – mutta ehkä idean saa napata joku muu.

Maailman yksipuolistuu, kielet ja kulttuurit häviävät, jopa suomen kielen pelätään häviävän. Toki tilalle tulee aina jotain uutta, kuten Suomessa niitty- ja ketokasvien tilalle tulevat komealupiini, jättibalsami, jättiputket jne.

Tienpenkereillä ihmisen mittaisina ne kätevästi ja valitettavasti piilottavat rehevästi kasvaessaan peittoonsa hirvet tai ainakin koko ajan lisääntyvät peurat puhumattakaan pienemmistä eläimistä.

Tulevaisuuden kuva saattaakin olla sellainen, että puutarhoissa nautiskellaan niitty- ja ketokasvien upeudesta ja Suomen luonnossa näkyvät vain nuo muutamat korskeat valtalajit monokulttuureja muodostaessaan.

Koko ajan enemmän ostetaan puutarhoihin maatiais- ja niittysiemenkaupasta perhos- ja pölyttäjäkasveja. Ihmiset yrittävät luoda niittyjä ja ketoja. Itse olen yrittänyt niittyjä perustaa jo vuosia, vaikeaa sen ollessa, kun ne kerran on menetetty.

Komealupiinitaistelua olen käynyt jo vuosia ja onneksi olen pääsemässä niskan päälle ja menetettyjä niittykasveja on alkanut putkahdella takaisin. Siinä samalla on tullut hyötyliikuttua viikatteen viuhuessa, kalorien kuluessa, lihasten kasvaessa ja vyötärön kaventuessa.

Komealupiini on typenlisääjä, sillä on juurinystyröissään typensitojabakteereja, joilla se saa ilman typpeä sidottua. Komealupiniin kanssa sitkutteleekin typen suosijoita, kuten koiranputkea, pujoa ja näyttää vuohenputkeakin siellä olevan. Saa nähdä tuleeko komealupiinista samanlainen maanvaiva allergikoille kuin pujosta tuli. Molemmat ovat mm. puutarhakarkureita.

Täytyykin käydä taas niitty- ja maatiaissiemenkaupassa haaveilemassa ruusuruohosta, purtojuuresta, ketoneilikasta, metsänätkelmästä, mäkikuismasta, mäkitervakosta, kissankellosta, keltanoista, päivänkakkaroista, nurmikohokista, kellokasveista ja niin edelleen.

Ohjataan perhoset ja pölyttäjätkin nettiin ruokailemaan. Komealupiini medettömänä ja myrkyllisenä ei ravintoa täällä Suomessa tarjoa meidän pörriäisille, perhosille, yrttienkeräilijöille tai hunajantuottajille. Hyönteisasiantuntija Reima Leinosen sanoin: ”Monimuotoisuus katoaa lupiinin myötä myös pölyttäjissä. Tärkeää on ymmärtää myös se, että suuret vieraskasviesiintymät houkuttavat pölyttäjiä turhaan pois sieltä missä niitä tarvittaisiin.”

Loppuun vielä mehiläistarhuri Tanja Oreton asiantuntijuutta Vieraslajien Torjuntajoukot fb-sivustolta: ”Komealupiini antaa ainoastaan siitepölyä ja vain pari viikkoa kesästä, kun aikuiset mesipistiäiset ja perhoset tarvitsisivat mettä keväästä syksyyn, mesipistiäiset lisäksi siitepölyä poikasruoaksi monipuolisista lähteistä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Eri kasvien siitepölyn aminohappokoostumus vaihtelee, ja mehiläisen toukat tarvitsevat muistaakseni 14 eri aminohappoa pysyäkseen elinvoimaisina ja terveinä. Komealupiinin siitepöly on sinänsä ihan korkealaatuista, mutta ei se ihmislapsikaan kasva pelkällä porkkanalla, jota sille annetaan vain osan vuotta. Komealupiini syrjäyttää sen kotoperäisen kasviston, joka tarjoaisi monipuolisesti niin siitepölyä kuin mettä keväästä syksyyn, ja perhosille komealupiini ei tarjoa mitään, vai oliko niin, että kelpasi isäntäkasviksi yhdelle yöperhoslajille?”

Mitä mieltä olette? Huudanko tähän loppuun: eläköön komealupiini?

Anitta Marttila

FM, lupiinimatami

Alavus

Kommentoi