Lukijoilta: Ensihoitajan huoli nuorista ja heidän tulevaisuudesta

Juopunut nuori makaa lumihangessa itkien ja huutaa haluavansa tappaa itsensä. Matkalla sairaalaan hän on paniikissa ja pyrkii paarien turvavöistä koko ajan irti. Mikään elämässä ei tunnu olevan hyvin ja hänen mielestään olisi vain parempi kuolla pois. Hän puhaltaa melkein 3 promillen lukemat ja epäilen hänen käyttäneen myös muita päihteitä.

Astuttaessa sisään asuntoon haistan vahvan kannabiksen hajun. Asunto on likainen, siellä on vain vähän huonekaluja ja lattia on niin täynnä roskia, ettei sitä melkein näy ollenkaan. Makuuhuoneesta löydämme sekavan nuoren. Pian minulle herää epäilys, että hänen käyttämänsä huumeet ovat aiheuttaneet hänelle psykoosin.

Nämä kertomukset ovat vain harvoja tapauksia, millaisissa tilanteissa olen kohdannut ensihoitajan työssäni huonosti voivia nuoria. Nuorten mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja tuntuu siltä, että korona-aika on vielä kasvattanut kiihtyvästi nuorten pahoinvointia. Huoli nuorista ja heidän tulevaisuudesta on suuri.

Välillä työssäni kohtaan riittämättömyydentunnetta siitä, että kuka enää kykenee auttamaan näitä nuoria. Ongelmat ovat ehtineet kasvaa niin suuriksi ennen kuin niihin on puututtu. Enää ei olla reunalla vaan syvällä pohjalla. Hoitoon pääsy on vaikeaa. Mielenterveysongelmien rinnalla myös nuorten huumeidenkäyttö on lisääntynyt selkeästi. Ensihoitotehtävillä tulee vastaan yhä nuorempia, jotka kokeilevat tai käyttävät huumeita.

Mikä tähän sitten olisi avuksi?

Mielestäni vastaus on pitkälti perheissä. Nuori tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää, mutta myös selkeitä rajoja. Hyvän keskusteluyhteyden säilyttäminen ja kiinnostus nuoren asioihin, saavat hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja ne myös viestivät sen, että hänestä välitetään. Mielenkiinnon kohteita tulisi etsiä muualta kuin porukoista, joissa käytetään runsaasti päihteitä. Hyvät liikunnalliset harrastukset ja mielekäs tekeminen auttavat suuntaamaan energiaa terveyttä edistäviin asioihin. Arjessa tulisi olla tietyt rutiinit. Nämä kaikki yhdessä edistävät niin psyykkistä kuin fyysistä terveyttä ja niiden toteutuessa ollaan jo hyvällä pohjalla.

Aina eivät edes nämä kaikki voi estää nuorta ajautumasta ongelmiin. Joskus syynä voivat olla väärä kaveripiiri, kokeilunhalu, kiusaaminen tai vaikkapa porukkaan kuulumisen tarve. Perheellä ei ehkä ole resursseja auttaa nuorta tai perheen muut ongelmat ovat niin suuria, ettei nuoren jaksamiseen kiinnitetä huomiota. Tällöin apua tulee saada ulkopuolelta.

Nuorten ongelmat näkyvät suuressa määrin koulumaailmassa. Runsaat poissaolot johtavat heikkoon koulumenestykseen ja lopulta jopa syrjäytymiseen. Ryhmäkokojen suurentaminen on aiheuttanut sen, ettei apua tarvitseville riitä tarpeeksi tukea oppimiseen.

Koulussa terveydenhoitajat ja opettajat ovat avainasemassa ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa. Nuoren syrjäytymisen estämiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä saman katon alla, jossa eri toimijat toimivat yhdessä. Perhekeskuksessa perheitä kyetään auttamaan moniammatillisesti.

Pidän avun jalkautumista kotiin tärkeänä, sillä kotiin mentäessä ongelmat kyetään hahmottamaan paremmin ja niihin saadaan tarjottua oikeanlaista apua. Matalan kynnyksen apua tulisi olla helposti saatavilla, etteivät ongelmat ehtisi kehittyä liian pitkälle.

Susanna Suokko (kok.)

ensihoitaja AMK

kuntavaaliehdokas, Pohjanmaan kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen

Lapua

Kommentoi