Lukijoilta: Eskapismi-idealistit

”QAnonin tekee pelottavaksi siihen uskovien suuri määrä. QAnon on pohjimmiltaan vakavaa ja laajalle levinnyttä pahoinvointia. Liikkeellä on jo poliittista voimaa, kuten voitiin nähdä keskiviikkona Yhdysvaltain kongressin rettelöissä”. Edellä mainitut lainaukset poimin päätoimittaja Markku Mantilan Maan tila -kolumnista (Ilkka-Pohjalainen 10.1.).

Hän kirjoitti myös sarvipäisestä salaliittoteoreetikosta ja äärioikeistoaktivistista, joka riehui kongressissa, ja että Yhdysvalloissa on paljon hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät enää ymmärrä toden ja kuvitellun rajaa.

Eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta. Olen teoretisoinut, koettanut tavoittaa ja ymmärtää todellisuuspakoisuuden ”syntymekanismia” ihmisen ajattelutavassa.

Lähtökohtaisesti ihminen on erillinen olento, tosiasia, joka on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton. Pelkistän asiakokonaisuuden näin yksinkertaistetusti.

Sosiaalisuuden myötä kasvamme osallisiksi inhimillisestä ykseydestä. Sosiaalisuus ilmenee kaiketi myös tosiasioiden ja uskomusten välisinä ristiriitaisuuksina.

Oletan, että ihmisen psyyke valikoi tavan tarkastella olevaisuuttaan mieluummin uskomusten kautta.

Uskomuksiin liittyvät opit ja ideologiat seuraamuksineen kohdentuvat viime kädessä yksilön ajatteluun ja tunteisiin.

Ideologiat ovat useimmiten ennalta määritetyt ja siten joustamattomat.

Uskomuksista muodostunee yksilölle käsitteet todellisuudesta, johon hänellä on taipumus luottaa enemmän kuin tosiasioiden merkityksiin. Esimerkiksi ”taivas tai helvetti”, molemmat vahvoja uskomuksia. Maailmassa vaikuttanevat pieniksi pilkottujen uskomusten kirjot.

Historiassa on paljon esimerkkejä diktaattoreista ja heidän synnyttämistään utopistisista ihanneyhteiskuntakäsityksistä, jotka ovat ajan saatossa muuttuneetkin kauhukuviksi, ihanneyhteiskuntakäsityksen vastakohdaksi, pelon utopiaksi.

On hyvä että tietoisuuttamme ravistellaan, muistuttamalla menneiden ja nykyisten sortoyhteiskuntien vaaroista ja teoista.

Ihmisissä on idealistisia haaveilijoita niin hyvässä kuin huonossa. Niin kauan kun ylläpidetään keskustelua ja puututaan epäkohtiin, emme ole kadottaneet inhimillisen hyvän olemassaoloa, sen mahdollisuutta.

Tapani Kurttila

Lapua

Kommentoi