Lukijoilta: Etelä-Pohjanmaan luonto köyhtyy

Maailman luonnon monimuotoisuuden tila on hälyttävä. EU-maiden ministerit linjasivatkin lokakuun lopussa, että työtä luonnon suojelemiseksi on terävöitettävä. Luonnon köyhtyminen pitää saada loppumaan vuoteen 2030 mennessä.

Tämä edellyttää toimenpiteitä myös paikallisesti omassa maakunnassamme, sillä Etelä-Pohjanmaankin luonto köyhtyy vauhdilla. Meillä erityisesti metsien ja soiden luontotyypit ja lajit ovat uhanalaistuneet.

Metsäluontomme monimuotoisuutta on köyhdyttänyt erityisesti voimaperäinen metsätalous. Monilajiset vanhat metsät ovat hävinneet, ja talousmetsien luonnonhoidon tulokset ovat heikentyneet.

Luonnonvarakeskuksen tuore tutkimus kertoo, että kuluneen vuosikymmenen aikana on talousmetsissämme kiinnitetty luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen vähemmän huomioita kuin aikaisemmin on tehty. Kun metsälakikohteet rajataan liian pienialaisina, ja sertifiointikriteeritkin ovat hyvin vaatimattomia, on lopputulos hakkuiden jälkeen metsälajistomme näkökulmasta karmea.

Suoluontoamme köyhdyttää edelleen jatkuva turpeenotto ja soiden ojitus. Turpeenotto- ja poltto, sekä voimaperäiset hakkuut ovat myös ilmastonäkökulmasta haitallisia. Lisäksi ilmaston lämpeneminen kiihdyttää lajikatoa.

Metsä – ja suolajiston turvaamiseksi perustettuja suojelualueita on maakunnassamme vähän. Lisäksi harvat suojelualueemme ovat toisistaan eristyneitä.

Euroopan ympäristöviraston EEA:n tuore raportti kertoo, että yli 80 prosenttia suojelluista luontoalueista on niin huonossa kunnossa, että luonnon monimuotoisuus on niissä uhattuna. Raportin mukaan ongelmia aiheuttaa mm. tehometsätalous, jonka luontoa köyhdyttävä vaikutus heijastuu myös suojelualueille.

EEA:n raportti korostaa myös sitä, että lintulajeista jo yli puolet elää erilaisten uhkien alla. Erityisesti tutkijat ovat huolissaan haukkojen lisääntyneestä uhanalaisuudesta. Tämä pätee myös omaan maakuntaamme.

Suojelualueiden määrää olisi lisättävä, ja niiden suunnittelussa pitäisi olla ekologista asiantuntemusta. Hyvän suosion saavuttanut METSO-suojeluohjelma on onneksi saamassa jatkoa.

Suojelu on usein jopa taloudellisesti kannattavampaa kuin metsänhakkuu. Yksityisen metsänomistajan saama korvaus on veroton, ja samalla välttyy kalliilta metsänuudistamiskuluilta. Suojelualueilla on myös merkitystä virkistysalueina.

Uuden kansallispuiston saaminen Seinäjoen läheisyyteen palvelisi myös tätä tarkoitusta, ja olisi piristysruiske koko maakunnalle. Kun muissa maakunnissa kansallispuistoista suorastaan kilpaillaan, toivoisi omankin maakuntamme olevan asiassa aktiivinen.

Monimuotoisuuden väheneminen uhkaa myös kestävää ravinnontuotantoa. Esimerkiksi pölyttäjien määrä on vähentynyt niin rajusti, että ympäristöministeriö käynnistelee parhaillaan kansallisen pölyttäjästrategian valmistelua.

On mielenkiintoista nähdä, millaiset keinot tulevat olemaan riittävän vaikuttavia ja kaikkien eturyhmien hyväksymiä. On selvää, että maataloudessa käytettävien kasvinsuojeluaineiden käyttöä on ainakin rajoitettava. Olisi myös ollut toivottavaa, että EU:n maatalouspolitiikan uudistus olisi muokannut maatalousympäristöämme nykyistä monimuotoisemmaksi.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Jyrki Niemi totesikin, ettei EU:n linjausta vuosien 2021–2027 yhteiseksi maatalouspolitiikaksi voi parhaalla tahdollakaan kutsua erityisen kunnianhimoiseksi ilmasto- ja ympäristöasioissa.

Vastuullisuutta monimuotoisuuden säilyttämiseksi toivoisi myös yksityisiltä yrityksiltä.

Luonnoltaan arvokkaan Seinäjoen Kivisalmennevan tuhoutuminen tänä syksynä on esimerkki huonosta yrityskulttuurista. Metsäyhtiö UPM:n omistamalle suolle oli merkitty FSC-sertifiointijärjestelmän mukaisena luonnontilaisena kohteena täydellinen toimenpidekielto. Yhtiö kuitenkin vuokrasi suon firmalle, joka kuori myyntiin suon pintaosien rahkasammal- ja turvekerroksen.

Luonnontilainen suo muuttui hetkessä ilmastoa kuormittavaksi päästölähteeksi ja alkuperäinen suoluonto tuhoutui.

Tutkimusten mukaan monimuotoisuus tuo ekosysteemeille resilienssiä eli joustavuutta kohdata ilmastonmuutosta, kasvitauteja, vieraslajeja ja muita luontoamme uhkaavia tekijöitä.

Resilienssiä toivotaan nyt myös Etelä-Pohjanmaan liitolle, joka on parhaillaan käynnistämässä maakuntaohjelmansa päivittämistä. Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastokysymysten on noustava ohjelmatyön kärkiteemoiksi.

Hannu Tuomisto

varapuheenjohtaja

Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys ry

Kommentoi