Lukijoilta: EU:n jättipaketti

EU:n komissio esitti viime viikolla valtavan 750 miljardin euron elvytyspaketin koronviruksen haittojen korvaamiseksi. Paketti on suuruudeltaan noin kaksinkertainen verrattuna eurokriisin aikana Kreikalle, Portugalille, Irlannille ja Espanjalle myönnettyihin lainoihin.

Paketti on lisäystä jo sovittuun SURE-avustusohjelmaan, jonka suuruus lisukkeineen on 540 miljardia euroa. Se rahoitetaan myös kokonaan lainoilla. Sitä vastaavat takuut, 804 miljoonaa euroa eduskunta hyväksyi viime viikolla. SURE:n Euroopan vakausmekanismista maksettava osuus, 240 mrd. euroa, vaatinee vielä Suomelta lisäsuorituksia rahaston pääomaan, jotka voivat olla miljardiluokkaa.

Koronakriisin rahoitukseen liittyy myös Euroopan keskuspankin oma rahoitusohjelma, 1 000 miljardia euroa, eli ennen komission elvytyspakettia EU on kanavoinut rahoitusta jo 1 540 mrd. euroa.

Uudessa esityksessä on suoraa tukea 500 miljardia euroa ja lainoja 250 miljardia. Apupaketti rahoitettaisiin kokonaan 37 vuoden lainoilla. Lainat otettaisiin EU:n nimiin ja sisällytettäisiin EU:n budjettiin. Tuen saajilta perittäisiin niille myönnetyistä lainoista korot ja lyhennykset. Suoran tuen, 500 miljardia euroa jäsenmaat maksaisivat EU:n kuluina jäsenmaksuissaan vuodesta 2029 alkaen 30 vuoden.

Jäsenmaksujen täydentämiseksi komissio esittää joukon uusia veroja, kuten päästökaupan vero, hiilen tullit, digivero ja veroa suurille yrityksille, kuten Googlelle ja Facebookille. Viimeksi mainittu tuskin toteutuu, koska USA on jo uhannut rankaisutulleilla.

Se, mitä komissio ei esitä, on Tobinin vero eli transaktiovero rajat ylittävistä rahansiirroista. Nykyisin yli 95 % näistä siirroista on ns. pörssirahaa, jolla haetaan sijoitustuottoja ja verosuunnittelua. Laskujen maksamiseen käytetään vain pieni osa. Koska EU toi pääomien vapaan liikkuvuuden, pieni vero olisi oikeudenmukainen.

Paketti paisuttaisi EU:n seitsenvuotista rahoituskehystä 68 %. Jos suora tuki maksettaisiin kuten muutkin EU:n menot karkeasti kunkin jäsenmaan bkt:n mukaisesti, Suomen osuus olisi Englannin eron jälkeen noin 1,8 % eli noin 9 miljardia euroa. Summaa pienentäisi mahdolliset Suomen paketista saamat avustukset, joita on arveltu tulevan 3,5 miljardia euroa.

Paketti nostaisi budjetin rahoituskattoa 62 % eli kahteen prosenttiin EU:n bruttokansantulosta. Onko siis päämääränä vain koronan varjolla paisuttaa EU:n rahavirtoja? Paketissa on pari arveluttavaa kohtaa. Ensinnäkin EU siirtyisi avoimeen velalla elämiseen lähes neljäksikymmeneksi vuodeksi. Voidaanko tätä pitää kestävänä talouspolitiikkana? Tuohon aikaan sisältyy varmasti moniakin uusia talouskriisejä.

Toiseksi, onko velan käyttösuunnitelmassa kovin paljon järkeä. Esimerkiksi Saksalle on ajateltu avustusta 29 mrd. euroa, vaikka se käyttää omia varojaan elvytykseen 996 miljardia. EU:n avustuksella ei olisi mitään merkitystä.

Toisaalta Puolalle esitetään suoraa tukea 38 mrd. euroa eli puolet Espanjan osuudesta, vaikka tartuntoja Espanjassa on kymmenkertaisesti. Maat ovat väkiluvultaan suunnilleen samanlaisia. Onko siis tarkoitus koronan varjolla suorittaa merkittäviä tulonsiirtoja?

Miksi EU:n pitää velkaantua vain periaatteen vuoksi. Eikö velkaa oteta vain silloin, kun sitä tarvitaan eikä integraation syventämiseksi.

Kun eurokriisin aikana jouduttiin eräitä euromaita tukemaan, se toteutettiin pelkästään lainoin. Eurokriisin tuet pidettiin visusti erillään EU:n budjetista, jolloin ne olivat selkeästi hallinnoitavissa silloisista sotkuista huolimatta. Nyt koronatukipaketti aiotaan uittaa EU:n budjettiin paitsi uusilla veroilla ja ohjelmilla, myös mm. suurentamalla vanhoja ohjelmia. Tästä seuraa, että koko pakettia on entistä vaikeampi seurata. Samoin on tuskin oletettavissa, että ylimääräinen rahoitus loppuisi seuraavissa budjeteissa.

Jos siis halutaan olla avoimia, tukipaketti pitää olla erillään budjetista.

Iso ongelma on myös uusi rahoituskehys. Se on jo nyt suuri riidan kohde, koska monilla jäsenmailla on valtavia etuja valvottavanaan. Esim. vuonna 2018 Puola sai EU:lta yli 12 miljardia euroa enemmän kuin maksoi, Unkari 4,27 mrd. ja Kreikkakin 3,4 mrd. Vastaavasti koronasta vakavasti kärsinyt Italia oli nettomaksaja, 4,9 miljardia. Nettomaksajat ja saajat eivät varmasti päästä neuvotteluista vähällä. Kun tähän pöytään tuodaan vielä 750 miljardia euroa lisää rahaa ja velkaa, neuvottelut ovat lähes mahdottomat.

Suomen kannalta tilanne on tiukka. Maallamme on muutenkin edessä uusi velkaantumiskierre. Korona on jo maksanut valtiolle noin 13,5 miljardia euroa ja maksaa vielä lisää 10–30 miljardia euroa, hävittäjähankinta kymmenkunta miljardia jne. Maamme velkaantunee lähivuosina lisää jopa 50 miljardia euroa.

Myös eurokriisin lainan takaisinmaksut erityisesti Kreikalta ovat ikuisuuden päässä, todennäköisesti muutamien vuosien kuluttua loput annetaan anteeksi, koska kyseessä on jo ”vanha asia”. Ja joka ottaa taatakseen, se ottaa maksaakseen.

Muodostuuko EU:sta velkaunioni, joka pysyy koossa yhteisen velan liimamana? Onko tämä se EU, johon Suomi liittyi, se joka tarjoa eurokurin, vakauden ja vaurauden? Eikö EU:n pitäisi edes yrittää elää suu säkkiä myöten?

Mielestäni komission uutta pakettia ei voi hyväksyä. Jo päätetyt 1 540 miljardin euron tuet ovat sinänsä suuri solidaarisuuden osoitus.

Komission esitys EU:n 750 miljardin euron koronapaketista ja siihen liittyvistä EU:n budjetin paisuttamisesta, lähes puolivuosisataisesta velasta ja jäsenmaksun valtavasta kasvusta on niin iso asia, että se vaatii mielestäni omassa puolueessani Suomen keskustan puoluekokouksen käsittelyn.

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.

Kyösti Virrankoski (kesk.)

EU:n parlamentin budjettivaliokunnan jäsen 1996-2009

EU:n vuoden 2008 budjetin esittelijä

Kommentoi