Lukijoilta: Henkisen väkivallan moninaiset muodot

Koskelan teinisurma on puhuttanut pitkään. Erityisesti siksi, että se päättyi uhrin surmaamiseen, mikä on kiusaamistapauksissa poikkeuksellista. Yleensä kiusaajat ymmärtävät lopettaa vähän aiemmin ja pahanteko jää piiloon, ja ainoaksi vaikutteeksi jää uhrin elämän osittainen tai täydellinen pilaantuminen.

Tässäkin tapauksessa ymmärtääkseni uhrin elämä oli jo tuhottu vuosia kestäneellä kiusaamisella ja nöyryyttämisellä. Vasta äärimmäinen fyysinen väkivalta toi tapahtumaketjun nähtäville, henkinen väkivalta oli jo tehtävänsä tehnyt.

Mikä saa ihmisen luulemaan, että hänellä on oikeus pahoinpidellä, nöyryyttä, kiusata ja usein lisäksi käyttää taloudellisesti hyväksi toista tuntematta minkäänlaista syyllisyyttä? Taloudelliseen hyväksikäyttöön liittyy myös henkinen väkivalta, kun käy ilmi, että entinen yhteistyökumppani ja ystävä – jopa puoliso – on onnistunut käyttämään toisen luottamusta hyväkseen itselleen edullisella sopimuksella tai toimintaperiaatteella. Kun toimintaan ei liity ”oikeaa rikosta”, ei sen vieminen oikeuden käsittelyynkään ole perusteltua. Oikeustalon vaa’assa ei moraalittomuus paljoa paina.

Henkisen väkivallan yleisin muoto on loukkaavat, vähättelevät ja mitätöivät sanat. Joskus ”hauska” kommentti on voitu tarkoittaa huumoriksi, jonka kuulija ottaakin vakavasti. Tällainen on harvinaista ja siitä varmaan päästään eroon asiallisella keskustelulla, jossa sanoja selkeästi pahoittelee tapahtunutta. Tämän jälkeen tapaus pysyy ”vitsiniekan” muistissa, eikä enää toistu.

Jos taas laulajalle tai puhujalle esiinnyttyään, tai työntekijälle työn tehtyään kerrotaan – ja aivan kysymättä – että tuohonhan pystyy nyt kuka vaan tai mikset tehnyt sitä saman tien kunnolla, kyse ei ole huumorista.

Monesti uhria pyydetään olemaan ottamatta tapahtunutta henkilökohtaisesti. Mutta näitä kommentteja ei voi muutoin ottaa. Ne on tarkoitettu loukkaaviksi ja nimenomaan henkilökohtaisesti otettaviksi.

Erityisen haitallista on omalta vanhemmalta saatu ulkonäön tai henkisten ominaisuuksien vähättely, ne pysyvät pitkään mielessä.

Kuuntelin joskus ohjelmaa, jossa nuoret naiset kertoivat toiveistaan tulevan puolison suhteen. Klassisten luotettavuus, rehellisyys ja uskollisuus rinnalle oli noussut uutena kokkaustaidot. Tähän liittyen mieleen tulee pöyristyttävä tapaus, jonka olen luotettavalta taholta kuullut.

Mies oli luullut vuosikaudet toimivansa oikein hoitaessaan pääsääntöisesti perheensä ruokahuollon, mutta saikin exältään kuulla, ettei tämä olisi halunnut keittäjää, vaan miehen. Siinä siis varoituksen sanat keittiössä viihtyville avioliittoa harkitseville nuorille miehille.

Juha Pylväs meni jokin aika sitten puhumaan elintasosurffaajista, joita hänen mukaansa ei tarvita. Tämän nostaminen tikunnokkaan tuntuu äskeisen kommentin rinnalla lähinnä naurettavalta. Kenelle se oli kohdistettu, kuka siitä pahoitti mielensä? No, ei kukaan, vaan kaikki ovat todellisuudessa samaa mieltä.

Luin jostain juuri, että peruskoululaisia aletaan opettaa sijoitustoimintaa, mikä monen mielestä varmaan kuulostaa hyvältä. Itse näen kyllä toisin.

Yhteiskunta ei pyöri pelkästään sijoittelemalla, jonkun pitää tehdä työt ja niihin nuoria tulisi valmistaa. Lisäksi sijoitustoiminta korostaa oman edun tavoittelua ja etäännyttää ihmistä inhimillisyydestä, jossa toisen tunteiden huomioiminen eli empatia, ja niihin myönteisesti reagoiminen on keskeistä.

Uskon, että pääosa kasvaneista mielenterveysongelmista on toisen ihmisen aiheuttamaa. Eikä kyse ei ole vain rikoksesta ihmistä, vaan koko ihmiskuntaa kohtaan.

Toivottavasti Koskelan tapauksen uhrin sinänsä turha kuolema ei jää aivan turhaksi, vaan saa joitakin meistä tarkistamaan omaa käyttäytymistämme toisia kohtaan. Kohdellaan siis muita niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.

Markku Hankanen

harrastajapsykologi

Seinäjoki

Kommentoi