Lukijoilta: Hieman “elpymispaketista”

Eduskunnan käsittelyyn 10.2. saapunut EU:n “elpymispaketti” on herättänyt paljon keskustelua erinäisissä kanavissa ja valtakunnan politiikassa. Kriittistä suhtautumista on pidetty yksinkertaisena ja ymmärtämättömänä.

Rahaston luvuista selviää kuitenkin paketin olevan selkeästi Suomen kannalta negatiivinen: Suomi saa paketista 2,7 miljardia, vastuuosuudet taasen ovat 6,6 miljardia. Tähän vastataan argumentilla “vienti tarvitsee pakettia” ja korostetaan paketin kokonaishyötyjä. Näitä kokonaishyötyjä pitäisi siis kertyä lähes neljän miljardin edestä ennen kuin paketti olisi edes positiivinen.

Suurimmat saajat paketissa ovat Espanja ja Italia. Italia edustaa Suomen viennistä 2,7 % ja Espanja 1,6 %. Sitten kuitenkin sanotaan rahan tulevan muita kautta takaisin, eikä pidä keskittyä vain Suomen kaupankäyntiin. Suomen merkittävin kauppakumppani on Saksa (14,6 % kokonaisviennistä), Italian osuus Saksan viennistä on noin 5 %. Onkin siis tarkasteltava, kanavoituisiko hyöty todella takaisin Suomeen näin monen mutkan kautta.

Tähän mennessä ehdotetut elpymispaketin rahojen käyttökohteet ja niiden elvyttävä vaikutus eivät vakuuta. Onko järkevää suunnata rahoja Suomessa ja ulkomailla epämääräisiin hankkeisiin ja syömävelaksi?

Vaihtoehtoisesti Suomi voisi omalla elvytyksellään tukea investointeja, talouskasvua ja työllisyyden edistämistä, jolloin hyödytkin selkeästi havaittaisiin. Keinoja näiden edistämiseksi olisivat esimerkiksi yhteisöveron lasku, paikallisen sopimisen edistäminen ja palkkauksen sivukulujen vähentäminen.

Suomen valtio laski liikkeelle 2.2.2021 3,6 miljardin euron arvoisen joukkovelkakirjan (laina-aika 30 vuotta ja korko 0,15 %). Kysyntää kyseisille velkapapereille olisi ollut 19 miljardia euroa. Maakohtainen elvytys on siis senkin puolesta mahdollista.

On myös absurdi ajatus, että Suomen pitäisi maksaa meidän tuotteidemme ostamisesta. Tilannetta voisi kuvata termillä “aarteenetsintä”: piilotetaan rahat suomalaisten vientiyritysten löydettäviksi. Aiheellista onkin myös kysyä, kuinka varmistetaan, että Suomesta rahoja ei päädy kilpailijoille, esimerkiksi Italian ja Espanjan telakkateollisuudelle.

Elpymispaketin näkeminen kertaluontoisena on harhakuvitelma. Etelä-Eurooppa on tarvinnut rakenteellisia uudistuksia jo pitkään. Elpymispaketti ja uuden rahan ”lappaaminen” sinne ilman vaatimuksia talousuudistuksista eivät edistä maiden palaamista keskuspankkien johtamasta taloudesta takaisin tavalliseen markkinatalouteen.

Ennen Etelä-Euroopan maiden talouden velkaantumista esti korkomarkkinan hinnoittelema korko. Nykyisin EKP:n yhteinen viitekorko on kaikille euromaille sama ja Unionikin luopuu paketin myötä perussopimustensa no bailout -periaatteesta, joka estäisi maksujen kaatumisen muille valtioille.

Ei ole siis mitenkään tuulesta temmattu ajatus, etteikö tämä olisi uusi keino viedä Suomea kohti syvempää integraatiota sitoen maita yhteen ja lopulta liittovaltioon. Jos tämä on tavoitteena, tarvittaisiin asiasta avointa keskustelua. Toivottavaa kuitenkin olisi, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä!

Mikko Tukeva

kauppatieteen opiskelija, Oulun yliopisto

Kurikka

Kommentoi