Lukijoilta: Hirvijärven tekoaltaan veden säännöstelystä

Asuessani 1970-luvun alussa Nurmon Hyllykalliolla naapurini kysyi, tiedänkö lähimailla myytävänä rantatonttia. En tiennyt, mutta lähdimme katsomaan kuivalle maalle Nurmon takalistolle tulevan tekojärven rantoja. Siellä oli harvakseen puihin maalattuna tulevan rantaviivan paikka metsän hakkuualueen rajoiksi. Ostimme sieltä riskejä ajatellen yhdessä riittävän suuren määräalan kahtakin tonttia ajatellen.

Olen sen jälkeen oppinut luottamaan vesihallituksen vesipiirin miesten kaavailuihin, kun muistaakseni 1973 hujakoilla tekoaltaaseen nostettiin vesi. Voi sitä iloa ja riemua, kun meille ja monille muille tuli oma järvi. Tämä kaikki tapahtui lähinnä tulvasuojelun ja voimatalouden hyödyksi, mutta osalle paikallisista asukkaista tämä oli katkera paikka.

Järvelle oli jo silloin laeilla ja asetuksilla määrätty tiukat rajat veden korkeuden säännöstelylle. Erityisen tärkeänä pidettiin kesäveden pinnan korkeutta yleistä virkistyskäyttöä ajatellen. Hienosti homma on pelannut ja vesipiirin miehet ovat hoitaneet säännöstelyt lakien ja asetusten mukaan. Kevättulvista otettiin vettä sen verran kesäveden pinnan yli, että kuivanikin kesänä veden lasku on pysähtynyt lähelle rajattua kesäveden pintaa. Ohijuoksutusta vältettiin kevättulvien aikana niin kauan, että altaaseen saatiin kesän ajaksi riittävästi vettä.

Aikanaan koettiin myös eräs voimakas kesätulva. Kesävedenpinnan mitoituksessa oli varaus myös tulviin. Voimalan käydessä täysillä tulva saatiin pidettyä patojen ylivirtausaukkojen tasalla myös Varpulan altaalla. Nämä aukot päästivät tarpeen tullen läpi altaitten veden ja estivät ylitäytön sekä näin patojen sortumisen. Vesipiirin ammattilaiset ovat tehneet kymmeniä vuosia täysin hallinnassa ollutta säännöstelytyötä. Me kaikki rantojen käyttäjät olemme saaneet siinä sivussa nauttia kesän virkistyspykälän lain vaatimasta veden korkeudesta.

Luin Ilkka-Pohjalaisesta (4.7.) Sakari Hällforsin asiallisen artikkelin maakuntamme järvien vedenpintojen korkeuksista. Silloin tajusin, miksi Hirvijärven tekoaltaasta ja sen uimarannoista on muodostunut kesäinen rapakko säännöstelyn siirryttyä vesipiiriltä Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselle. Perusvikana on kevättulvien ohijuoksutuksen väärä mitoitus. Miksi vuosikymmenen aikana hyväksi paranneltu asia ei kelpaa, vaan vielä tänään pitää sitä opetella muka paremmaksi?

Meidän rannassa on nyt vettä alle polven ja monissa muissa uimarannoissa sitä ei ole ollenkaan. Parhaimmillaan vettä oli ennen kesällä melkein kaulaan saakka, niin jokainen voi käsittää, että jonkinlainen syy tähän tolkuttomuuteen täytyy olla. Siis, kesävesi takaisin säännösteltyihin järviin parhaalla jo aikaisemmin opitulla säännöstelyllä.

Voiko näiden hetkellisesti tapahtuneiden muutosten syy olla muussa, kun säännöstelijöiden ja säännöstelyn äkillisessä muuttumisessa. Ihan vaikuttaa myös siltä, että kuvaan mukaan on tullut myös opettelevan nolous ja ammattitaidon puute.

Mikä on Seinäjoen ja Lapuan kaupunkien velvollisuus valvoa lakien noudattamista ja kansalaistensa etuja myös tältä osin, eikä alistua tilannetta tutkimatta pelkkien sanottujen luonnonvoimien armoille. Ei se voi yksin luonnonvoimista riippua, kun järven pinta on taas kesällä laskenut luonnottoman nopeasti. Onko mahdollisesti jollakin etuoikeus myös näin kesällä jopa juoksutuksiin?

Tämä ilmiö huomataan maakunnassa lähinnä säännöstelyn piirissä olevissa vesistöissä. Liekö niin, että asiaa ei voi ja ole voinut edes kunnolla tutkia, koska luonnonjärvistä ei ole edes tarkkoja havaintoja. Aivan kaikkea ei voi sentään laittaa ilmastonmuutoksen piikkiin, vaikka siitä on tullut yleinen kaatopaikka monille asioille.

Antti Aarnio

Lapua / Seinäjoki (Nurmo)

Kommentoi