Lukijoilta: Historian muistelu kielletty?

Pentti Kangasluoma (I-P 30.6.) ilmeisesti ymmärsi väärin Lapuan tuomiokirkon pihalla, unkarilaisen vapaaehtoispataljoonan muistolaatalla puolustusvoimien lippujuhlan päivänä 4.6.2020 seppeleenlaskutilaisuudessa pitämäni puheen.

Kangasluoma itse ei ollut paikalla puhetta kuulemassa. Hänen mukaansa ”Lapualla puhunut unkarilainen tuntui lehtitietojen mukaan haaveilevan Suur-Unkarista, naapurimaihin jääneiden unkarilaisten yhdistämisestä yhdeksi valtioksi.” Oletan, että hän luki Lapuan Sanomia (18.6.) jonne olin puheeni lähettänyt.

Järjestin vastaavat tilaisuudet myös Kauhajoelle, Ilmajoelle ja osallistuimme myös seppeleenlaskutilaisuuteen Seinäjoen Mannerheimin patsaalle. Olemme saaneet yhteistyötahoilta vuolaasti kiitoksia.

Kyseinen puheeni ”sielua kouraiseva” kohta kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Arvoisa yleisö, tämä on poikkeuksellinen tilaisuus, eikä vähiten kokoontumisrajoituksien vuoksi. Suomalaisten lisäksi tämä on historiallista aikaa myös veljeskansallenne Unkarille. Molemmat maat olivat 1. maailmansodan loppuun asti vieraan vallan alla; Suomi Venäjän keisarikunnan autonomisena suuriruhtinaskuntana, Unkari osana Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa. Vanhojen hallitsijoiden kaaduttua molemmissa maissa, pyrkivät punaiset aseellisesti valtaan, minkä valkoiset estivät. Maailmansodan ja sisällissotien repimät Suomi ja Unkari solmivat diplomaattisuhteet 100 vuotta sitten. Molemmissa maissa heimoaate vaalii siteitä rajantakaisiin heimokansoihin. Tänään 4. kesäkuuta on kulunut 100 vuotta Trianonin sopimuksesta, jossa Unkari pakotettiin luovuttamaan alueistaan kaksi kolmasosaa. Uusien rajojen taakse jäi 60 % väestöstä, joista 3,3 miljoonaa unkarilaisia. Suomi–Unkari-Seura muistaa tätä tapahtumaa seppeleiden lisäksi sytyttämällä muistomerkeille Yhteenkuuluvuuden tulen. Palakoon se Suomen, Unkarin, yhtä lailla Karjalan, Inkerin, Viron, ynnä muiden suomalais-ugrilaisten veljeskansojen uhrauksien muistoksi.”

Unkarin ja Suomen kärsimät aluemenetykset, raskaat tappiot, evakot ja rajojen taakse jäänyt väestö, kuin myös suomalais-ugrilaiset suhteet, samankaltainen historia suurvaltojen etupiirissä ja keskinäinen solidaarisuus, myötätunto ja yhteistyö ovat kiistattomia tosiasioita, jotka Pentti Kangasluoma varmasti tietää. Suomi–Viro-aktiivina Kangasluomaa tuskin tarvitsee muistuttaa Viron ja virolaisten kovasta kohtalosta 45 vuoden neuvostomiehityksen alla.

Talvisotaan osallistuneille unkarilaisille oli kunnia-asia taistella Suomen puolesta. Kiitos sotasukupolvien uhrausten, Suomelle ei käynyt kuten Unkarille tai Virolle. Näiden historiallisten tapahtumien kunnioittaminen ja rajantakaisten heimolaissuhteiden vaaliminen eivät ole suurvaltakiihkoilua.

Bálint Berki

Suomen ja Unkarin kansalainen

kansanpalvelija

Kauhajoki / Ilmajoki

Kommentoi