Lukijoilta: Huolenpitovoimalla veto- ja pitovoimaa

”Aivan sama!” saattoi joku lukija huokaista, kun vilkaisi suunnittelujohtaja Antti Saartenojan ”Etelä-Pohjanmaan maahanmuutto hiipuu” -otsikkoa (I-P 3.2.2021). Saartenojan arkirealistinen ja laskelmiin perustuva E-P:n maakunnan näkökulma liittyi väestökatoon ja erityisesti työntekijäpulaan. Työntekijä- ja osaajapula on kuitenkin tosiasia julkisissa, yksityisissä sekä järjestöjen tuottamissa palveluissa.

Kunnan ja alueen käsitteistä tutuiksi ovat käyneet elinvoima ja vetovoima. Vähitellen myös pitovoima. Nämä liittyvät eri tavoin tavoitteeseen saada alueelle ja vaalia jo olemassa olevia yrityksiä ja työvoimavaltaisia tuotantolaitoksia. Sen lisäksi niihin toivotaan osaajia ja työkykyisiä veronmaksajia.

Pitovoima on korostunut – ei haluta, että toimivat ja menestyvät yritykset ja työntekijät muuttavat pois.

Työntekijäpula ilmaistaan yleisesti numeroilla. Sen ohessa pidän keskeisimpänä tietona sitä, miten monta työ- ja toimintakykyistä henkilöä lukeutuu iältään työikäisten (15–64-vuotiaat) joukkoon. Vaikka tulos on karu, kunnat ja alue tarvitsevat realistisen tiedon.

Kun kaikki julkiset tilastot tästä näkökulmasta yhdistetään ja analysoidaan, todetaan, että melkoinen joukko työikäisistä on lähtökohtaisesti, tilapäisesti tai pysyvästi aktiivisen työnteon ulkopuolella.

Taustalta löytyy useita syitä. Tieto niistä on parhaimmillaan jatkossa ennakoinnin ja toimenpidesuunnittelun työkalu. Elinvoimaa varmistavassa kunnassa hallintoon ja talouteen liittyvän veto- ja pitovoimapuheen rinnalle onkin nostettava käsite huolenpitovoima. Työterveyslaitoksen innovaatiotukija Mervi Hasu näkee huolenpidon keskeiseksi työyhteisön voimavaraksi.

Kunnassa ja maakunnassa on pidettävä jo nyt huolta ihmisistä, joita meillä jo täällä on! Käytännössä siis heistä, jotka syntyvät, kasvavat, oppivat ja opiskelevat, käyvät työharjoittelussa, työskentelevät eri ammateissa, ovat työttömiä, aikuisopiskelevat, yrittävät, kehittävät, pitävät huolta lähimmäisistään… Kukaan meistä ei ole ”seppä syntyessään”. Myös oppimis-, työ- ja toimintakyky on varmistettava, sitä on vaalittava ja ylläpidettävä. Eri-ikäisten toimintakyvyssä kyse on sosiaalisesta, fyysisestä ja psyykkisestä kyvykkyydestä.

Ehkä nyt on juuri sopiva aika tarkistaa, onko meillä nk. oma porstua kunnossa, kun kutsumme ja saamme lisää myös eri kulttuuritaustalla olevia opiskelijoita, erityisosaajia ja työntekijöitä.

Kesäkuussa 2014 E-P:n Aikuiskoulutusfoorumi-hankkeen (ESR) oheistuotteena julkaistu kartoitus kuvasi, millä tolalla silloin maakunnassamme olivat muuta kuin suomen kieltä äidinkielenään puhuvien suomen kielen ja kulttuurin opetus. Entä vuonna 2021, kun heitä on enemmän ja lisää toivotaan?

Realistista ei myöskään ole olettaa, että maahanmuutto toteutuisi niin, että vain työikäiset ja työkykyiset tulisivat avuksi työntekijäpulaamme. On varauduttava myös eri ikäisten perheenjäsenten tuloon – ja huolenpitoon.

Aivan ensiksi on kuitenkin tiedettävä, miten terveitä ja sairaita eri ikäiset ihmiset kunnassamme ja maakunnassa lähtökohtaisesti ja tällä hetkellä ovat. Sairastavuusindeksit eivät kerro kaikkea. Muutoin emme tiedä, mihin ryhtyä ja mihin toimenpiteitä kohdistaa. Emme myöskään tiedä, mihin mm. sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisopetuksen ym. budjetoinnissa tulee varautua. Työntekijäpulaan liittyvien numeroiden sijasta ja ohella on viranhaltijoiden ja päättäjien mahdollista tunnistaa sekä arvioida kunnallisten ja maakunnallisten päätösten sekä niiden toimeenpanotavan vaikutukset.

Siirrytään siis huolenpitovoiman aktiiviseen hyödyntämiseen ja johtamiseen! Silloin ei keskitytä ainoastaan työikäisiin, vaan ymmärretään, miten hyvä oppimis-, työ- ja toimintakyky lapsuudesta alkaen rakentuu ja miten sitä elämän varrella huolletaan.

Arja Hyytiä

Seinäjoki

Kommentoi