Lukijoilta: Hyvä duunari kaupan

Duunari aloitti työuransa 18-vuotiaana. Tehdas opetti työn, jota kesti kymmeniä vuosia. Vuosiin mahtui firman konkursseja ja pitkiä lomautuksia, mutta jossain muodossa työt aina jatkuivat, kunnes firma joutui sulkemaan ovensa lopullisesti. Duunari sai uuden työpaikan; vaihtoi turkikset lasikuituun. Työt sujuivat, kunnes iski korona ja viimeisenä tulleet työmiehet saivat lähteä.

Muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen duunarille ”aukeni taivas”; hän pääsi isoon metallifirmaan. Hän oppi taas uuden työn ja tunsi kuuluvansa johonkin: työyhteisöön.

Firmalla meni hyvin, koko ajan palkattiin uusia työntekijöitä. Työsopimusta jatkettiin 3 kk:n kuluttua.

Kului toiset 3 kk, työsopimusta ei enää jatkettu. Duunari ei saanut mitään perusteluja työnsä päättymiseen. Hän oli hoitanut työnsä moitteettomasti, ilman yhtäkään poissaolopäivää.

Jos sopimusta olisi jatkettu, olisiko duunari pitänyt lain mukaan jo vakinaistaa. Ilmeisesti uudet vuokratyömiehet tulevat firmalle halvemmiksi. Duunari oli vain pelinappula isossa pelissä.

Mitä lähes 60-vuotiaalla duunarilla on edessä? Te-toimiston aktiivimallin pakkotyönhaut: Haet töitä, joita ei oikeasti ole tai niihin ei ole mitään mahdollisuuksia. Pakkokurssit, joita on käytävä karenssin uhalla. Tietokoneen pakkokäyttö ja itsensäkehumislässytykset, joita duunari ei oikeasti hallitse. Yhtäkään elämänsä työpaikkaa duunari ei ole saanut te-toimiston kautta, vaan omalla aktiivisuudellaan ja positiivisella asenteellaan kaikkea työtä kohtaan.

Vieläkö ahkeralle, ruumiillista työtä pelkäämättömälle duunarille löytyisi ”eläkevirka”?

Duunarin vaimo

Seinäjoki

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi