Lukijoilta: Hyvät kaupat?

Suomi maksaa EU:n 750 miljardin euron elvytysrahaston 6,6 miljardia, saa takasin 3,2 miljardia. Ei tunnu hyvältä kaupalta. Päättäjät perustelevat hyötyjen olevan välillisiä, Suomen vientiteollisuus saa tätä kautta lisää tilauksia. Hyötyjen väitetään olevan paljon sijoituksia isommat. Valitettavasti minä en ainakaan tähän väitteeseen usko.

Tuen saajia ovat pääosin Välimeren maat, jotka ovat hoitaneet talouttaan huonommin kuin pohjoisen nettomaksajat. Esimerkiksi Italia on tehnyt jatkuvasti alijäämäisiä budjetteja ja velkaantunut holtittomasti, yli kaikkien EU:n asettaminen rajojen. Näissä maissa on samanaikaisesti huomattavasti kevyempi verotus.

Saksa ja Ranska kannattavat vahvasti tukipakettia. Epäilemättä tähän vaikuttavat maiden valtavat lainasaamiset tukea saavilta valtioilta. Näin ne voivat alentaa luottotappioriskejään ja jakaa vastuita maille, joilla ei ole merkittävästi vastaavia lainasaamisia. Heille tukirahat palaavat lainanmaksuina takaisin. Luulen, että tämä on elvytystäkin tärkeämpi syy kannattaa tukipakettia.

Tukirahat käytetään koronan hoitoon ja siitä johtuneen talousromahduksen seurauksiin. Julkisen sektorin kasvavat menot syövät leijonanosan tukirahoituksesta. Rahoitusta vaatii myös valtavan velkataakan maksaminen mm. Saksalle ja Ranskalle. Tukirahoilla pönkitetään kohdemaan poliittisia järjestelmiä ja annetaan lisäaikaa, jotta maat voivat jättää välttämättömät rakennemuutokset edelleen tekemättä. Näin tukirahatkin tuhlataan ihan entiseen malliin. Tukea saavat valtio eivät ole Suomelle kovinkaan merkittäviä vientimaita. Näistä syystä ei voi uskoa tukipaketin juurikaan lisävään vientiteollisuutemme tilauskantaa.

Suomen teollisuuden tilauskanta on merkittävästi heikentynyt. Investointitavarat ovat meille tärkeitä vientituotteita. Jos tukipaketti lisää tukea saavissa maissa Suomen vientituotteiden ostotarpeita, kaupoista kilpailevat kaikki maailman valtiot. Jotta Suomi saisi näitä kauppoja, on meidän pärjättävä kilpailussa. Suomi on teollisuudelle hyvin kallis maa ja kilpailukyky on viime vuosina edelleen heikentynyt. Suomi ylisääntelee yrityksiään ja ay-liike pitää huolen, että työ on Suomessa kallista. Vaikea on pärjätä kiristyvässä hintakilpailussa.

Suomen kannalta tehokkainta ja myös halvinta elvytystä olisi yritysten kustannusten alentaminen ja kilpailukyvyn parantaminen. Oikeastaan mikään muu elvytys ei nyt vaikuta. Kilpailukyvyn parantaminen lisää investointeja sekä työpaikkoja ja tätä kautta verotuloja. Samalla työttömyyden kustannukset ja haitat vähenevät.

Päätöksenteosta puuttuu realismi. Pyritään korjaamaan merkityksettömiä näennäisongelmia, joita ei edes ole olemassa. Julkisia kuluja lisätään ilman, että vastaavista tuloista olisi mitään tietoa. Velat ja vastuut kasvavat vauhdilla, työllisyys heikkenee ja verotulot laskevat. Puuhastellaan turhia pehmokeinoja, sen sijaan että tehtäisiin niitä, jotka vaikuttavat. Esimerkkeinä yritysten kilpailukyky, sääntelyn purku, työn tekemisen kustannukset ja työmarkkinoiden joustot. EU tukipaketin hyödyt ovat sinisilmäistä toiveajattelua.

Juhani Viitala

Kauhava

Kommentoi