Lukijoilta: Hyvinvointialueen suuntaa pitää korjata

Hyvinvointikuntayhtymän hallinnon toimijat on valittu, mutta toimintalinjat ovat jääneet vielä arvailujen varaan tai hämärän peittoon. Alun pitäen jo mietitytti, että ensin valitaan joukoittain johtajia ja sitten he ryhtyvät miettimään mitäs tehdään.

Iloinen olin ensimmäisestä avauksesta, jossa hyvinvointialueen toimintalinjoiksi esitettiin lapset ja nuoret, aikuisväestö ja ikäihmiset. Toisessa vaiheessa petyin, kun sairaanhoitopiirin valtuustossa organisaatiorakenteena esiteltiin kuntayhtymän johtajan alaisuuteen kaikkiaan seitsemän erilaista toiminnallista siiloa, joista tuo jako kolmeen alueeseen oli kokonaan poistettu.

Kunnissa on siilomaista toimintaa yritetty viimeisten vuosien aikana hävittää. Sosiaalitoimi ja terveystoimi on Vaasassa vuosia sitten hallinnollisesti yhdistetty, mutta edelleen toiminta on kahdessa eri maailmassa. Isossa koko Pohjanmaata koskevassa hyvinvointialueen rakentamisessa tuo siiloutuminen pitää kyetä purkamaan jo ennen sen rakentamista.

Erityisen huolissani olen lapsi- ja perhepalveluista ja lastensuojelun tulevista rakenteista. Lapsiasianvaltuutettu Elina Pekkarinen toteaa haastattelussaan (IP 2.4.2021), että lapset ja nuoret saavat tarvitsemiaan mielenterveys- tai palveluita vasta lastensuojelusta. Apua olisi pitänyt pystyä antamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Pekkarinen ehdottaa, että raskaaseen lastensuojeluun ja sijaishuoltoon käytetyt 1,2 miljardia suunnattaisiin ennaltaehkäiseviin toimiin, nuorisotyöhön ja jalkautuvaan mielenterveystyöhön. Kyse on tietenkin laajemmasta ennaltaehkäisevästä työstä, jossa korostuu peruspalveluiden merkitys.

Painopiste pitää suunnata kouluihin ja ennen kaikkea varhaiskasvatukseen. Opettajien ja varhaiskasvatustyöntekijöiden rinnalle pitää saada nuorisotyöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja muita turvallisia aikuisia, joilla on aikaa olla lasten ja nuorten kanssa, kuulla ja aistia heidän arkeaan ja olla pulmien syntyessä läsnä ja auttamassa.

Tässä on myös mahdollisuus korjata lastensuojelun sijaishuollon vääristymää. Hyvinvointialueen sisällä pitää selkeästi painottaa, että meidän tavoitteemme on suojella ensisijaisesti oman alueen lapsia ja nuoria ja luoda sellaiset verkostot, joilla voidaan entistä paremmin ennakoida yhteiskunnan muutoksia ja ehkäistä yhdessä kuntien kanssa lasten, nuorten ja perheiden ongelmien syntyä.

Hyvinvointialueen toimintalinjoja mietittäessä ja hallintosääntöä kirjoitettaessa pitää lasten, nuorten ja perheiden palvelut nähdä aidosti yhtenä kokonaisuutena ja luoda sen mukaiset toimintaketjut. Sama luonnollisesti koskee aikuisväestöön ja ikäihmisiin liittyviä toimintakokonaisuuksia.

Sen lisäksi, että hyvinvointialueen toiminnot jaotellaan tuon kolmijaon mukaan, olisi syytä luoda kuntiin jäävien ennaltaehkäisevien toimien ja hyvinvointialueen toimintapintojen väliset toimintamallit.

Erikoissairaanhoidon ja raskaan sosiaalityön toimintakulttuurit lähtevät pääosin korjaavan työn näkökulmasta, jotain olennaista on jo ”rikki” ja sitä ryhdytään sitten erikoisosaamisen keinoin parantamaan ja korjaamaan. Viesti pitää olla selkeä myös kuntiin siitä mistä niiden pitää huolehtia, jotta vältytään raskailta (kalliilta) korjaavista toimista.

Hyvinvointikuntayhtymän hallintosääntöluonnosta lukiessa vyöryy mieleen väistämättä ajatus, että nyt ei oikein tiedetä minne ollaan menossa. Usko ja luotto on suuri jo valittuihin virkamiehiin, sektorijohtajiin, resurssijohtajiin ja toimialajohtajiin. Näiden lisäksi on tietenkin kuntayhtymän hallinnon johtajat: hallinto, strategia, laatu, talous, HR ja viestintä. Lisäksi joukkoon tulee vielä lukuisa määrä yksikköjohtajia ja johdettavaksi satapäinen joukko alan ammattilaisia nykyisten kuntien alueelta.

Syntyykö tästä kaiken summa vai jotain jalompaa? Aluksi näyttää syntyvän summa, jonka pyörittämiseen tarvitaan lisää rahaa, jotta kaikki saadaan liikkeelle.

Uudistuksen tarkoitus on kuitenkin keventää nykyistä kustannusrakennetta, tehdä työstä sujuvampaa, tarjota kohdennettua palvelua kaikille tarpeiden mukaan ja läheltä. Nyt hallinnon ja toimintalinjojen suunta on päinvastainen, suunta on enemmän summan kasvamista kuin jalomman toiminnan luominen.

Harri Moisio (vas.)

sairaanhoitopiirin valtuuston jäsen

kaupunginvaltuutettu

kaupunginhallituksen jäsen

kuntavaaliehdokas

Vaasa

Kommentoi