Lukijoilta: Hyvinvointialueet tarvitsevat osaavia ammattilaisia ja päättäjiä

Sote-uudistuksen toimenpano on alkanut kunnissa ja maakunnissa. Hyvinvointialueille siirtyy sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen tehtäviä yli 200 kuntaorganisaatiolta.

Massiivisen uudistuksen toimeenpanon rinnalla kunnissa eletään vielä keskellä koronaepidemiaa: on varmistettava koronan ja muiden sairauksien ehkäisy ja hoito, purettava pitkiä hoitojonoja ja samanaikaisesti on varauduttava myös epidemian jälkihoitoon.

Monien äänestysten jälkeen hyväksytyt sote-lait ovat rakenne- ja hallintolakeja, joilla ei puututa palvelujen sisältöön, eikä palvelujen saatavuuteen. Lait jättävät monia isoja kysymyksiä ratkaistavaksi vasta myöhemmin. Niitä lakeja joudutaan vielä odottamaan pitkään.

Rakenneuudistuksen aikataulu on tiukka, ja Kuntaliittokin on arvioinut, että toimeenpanon aikataulu sisältää merkittäviä riskejä. Kuntaliiton esiin nostamat huolet liittyvät mm. tehtävien ja omaisuuden siirtoon sekä kuntatalouteen.

Kyse on siis aikamoisesta yhdistelmästä, kun ottaa vielä huomioon, että kuntien taloudelliset näkymät eivät olleet kaksisia ennen koronaakaan. Ei siis hyvälle näytä.

Nyt tarvitaan ”selkärankaisia” päättäjiä – sekä valtakunnan tasolla, kunnissa että tulevilla hyvinvointialueilla. Hanskojen ei pidä nyt tipahtaa käsistä, eikä tuleen voida jäädä makaamaan. On tehtävä nykylakien ehdoilla parhaat mahdolliset sote-palvelut.

Niin ikään laadukkaat pelastuspalvelut on varmistettava, sillä myös pelastustoimen järjestäminen siirtyy perustettaville hyvinvointialueille. Pelastustoimenkin tulevaisuus on uhkia täynnä.

Arvioiden mukaan pelastustoimen rahoituksessa on kymmenien miljoonien euron vaje. Ja vaikka pelastustoimi on hyvinvointialueilla erillinen toimiala, pelastustoimella ei tule olemaan korvamerkittyä rahoitusta.

Pelastustoimen liittäminen samaan hallintoon soten kanssa synnyttää väistämättä hyvinvointialueiden sisäiseen resurssien jakoon kilpailutilanteen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välille. On vaarana, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa mm. palvelutarpeiden lisääntyessä ja kustannusten kallistumisen myötä säästökohteita tullaan hakemaan pelastustoimen puolelta.

Nykyisten kuntapäättäjien ja tulevien hyvinvointialueiden päättäjien onkin varmistettava, että hyvinvointialueet muodostetaan ilman että kuntalaisten sote- ja pelastuspalvelut ja niiden laatu heikkenevät. Suuri vaarahan on, että palvelut keskittyvät, välimatkat pitenevät, palvelujen saatavuus jopa entisestään heikkenee, ja kaiken kukkuraksi rahat eivät riitä.

On myös muistettava, että tärkein tekijä tulevien hyvinvointialueiden toimivuudelle on osaava ja työhönsä motivoitunut monipuolinen ammattihenkilöstö. Vain heidän avullaan sote- ja pelastuspalvelut ovat laadukkaita ja vaikuttavia.

Siitä tullaankin kysymykseen: Miten varmistetaan sote- ja pelastusalojen henkilöstön pito- ja vetovoima? Vastaaminen ei ole helppoa varsinkaan nyt, kun joka puolella maatamme on pulaa juuri näiden alojen henkilöstöstä. Tästä syystä aiheeseen on kuitenkin vastattava jo tänään.

Yhtä keinoa lisätä henkilöstön pito- ja vetovoimaa ei ole. Keinovalikoimassa ovat mm. palkkaus ja sen harmonisointi siirryttäessä yhdelle palvelujen järjestäjälle, työnantajalle ja isommille alueille, joihin siirtyvät myös monien eri kuntien ja kuntayhtymien työntekijät.

Kyse on myös työn sisällöstä ja määrästä, työajoista ja monista muista työhön liittyvistä tekijöistä. Myös työyhteisöjen johtamisella on suuri merkitys työssä viihtymiselle ja siinä pysymiselle.

Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta

Kommentoi