Lukijoilta: Hyvinvointivaltion kupla

Oli koronaa tai ei, Suomessa ei ole varaa näin korkeaan elintasoon eikä kaiken kattavaan hyvinvointivaltioon.

Yksilön vastuu on siirretty yhteiskunnalle, ja yhteiskunta on siirtänyt sen edelleen työnantajille. Kilvan keksitään turhia ja kalliita näennäisuudistuksia. Vapaa-aika on työtä tärkeämpää, aurat on vaihdettu kännykkään.

Ay-liike on aggressiivisesti korottanut palkkoja ja työvoiman kustannuksia. Kaikki kulut ovat nousseet. Ylisääntely haittaa yritystoimintaa. Julkinen sektori on paisunut kuin pullataikina ja on nyt noin 10 prosenttia suurempi suhteessa BKT:hen kuin EU-maissa keskimäärin.

Suomi onkin EU-maiden ankarampia verottajia. Taustalla ovat myös vanhat kesto-ongelmat: väki vanhenee, kestävyysvaje, sosiaaliturva/kannustinloukut, jäykät työmarkkinat, verokiilat, jne.

Monen tuotteen valmistus tulee Suomessa liian kalliiksi. Halvempien maiden yritykset valtaavat markkinat.

Yrittäminen on tehty vaikeaksi ja riskialttiiksi. Asiakasta ja työntekijää suojellaan, mutta yrittäjän sosiaali- ja oikeusturva ovat heikot. Motivaatio laskee ja yrittäjähalukkuus vähenee. Yrittäjäkunta ikääntyy, monille yrityksille ei löydy jatkajaa.

Yrityksiä ja työpaikkoja siirtyy halvempiin maihin. Työpaikat vähenevät ja työttömyyden kulut kasvavat. Kun vientiteollisuuden kilpailukyky on menetetty, peli on hävitty.

Maksajan vähenevät, tulonsiirroista hyötyviä on enemmän kuin maksajia.

Puolueet ja etujärjestöt keskittyvät taustaryhmiensä edunvalvontaan, ei kokonaisedun ajamiseen. Politiikassa menestyvät puolueet, jotka suosivat tulonsiirrosta ja hyvinvointivaltiosta hyötyvää enemmistöä. Valitaan nuoria, kokemattomia päättäjiä.

Ei ymmärretään vanhoja, yksinkertaisia totuuksia, esimerkiksi ei pidä syödä enemmän, mitä tienaa. Tai ettei kakkua pidä jakaa, ennen kuin se on leivottu.

Velka on kuulemma niin halpaa, että syömävelkaa kannattaa ottaa. Jätämme lapsillemme perinnöksi niin paljon velkaa, että se pilaa myös tulevan sukupolven tulevaisuudennäkymät.

Enemmistö on tyytyväisiä ja ”sokeita” niin kauan kuin hyvinvointivaltio turvaa mukavat elinolot. Tämä varmistaa nykyisen talouspolitiikan harjoittamisen.

Miten käy sitten, kun maksumiehet loppuvat? Kuka ja miten kehitys saadaan palautettua kestävälle uralle? Onko se edes poliittisesti mahdollista?

Terveys ensin, sitten vasta talous. Tätä kaikki toistavat. Osa uskaltaa jo todeta taloutta uhkaavat vaarat. Sivulauseissa on palattu myös vanhoihin rakennemuutosvaatimuksiin.

Vesa Vihriälän työryhmä on esittänyt pieniä, mielestäni riittämättömiä korjaustoimia. ”Ns. asiantuntijat” ovat ampuneet nämäkin ehdotukset heti alas. Mistään ei haluta luopua. Eturivin poliitikot ovat vaitonaisia talouskriisin selviämisen keinoista.

Ennen tai myöhemmin tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa liiaksi velkaan perustuva hyvinvointivaltion kupla puhkeaa. Nyt taitaa olla tämä hetki lähellä. Voi tullakin mielenkiintoinen politiikan kesä ja syksy.

Juhani Viitala

Kauhava

Kommentoi