Lukijoilta: Identiteettipolitiikkaa

Olikohan sittenkin silloin ennen wanhaan hywään aikaan paremmin kuin nyt? Silloin oli selkeästi vasemmisto ja oikeisto. Sitten tuli taistolaiset vastaan vuorineuvokset. Bensa-auto vai dieseli? Eipäs, juupas Eurooppaan. Välillä oli jotain hyvin, tai sitten hyvin huonosti.

Kehä-kolmonen pengerrettiin identiteettipolitiikalla kansaa jakavaksi. Perinteisissä puolueissakin jaettiin kunnissa omaa väkeä mielipiteistään, meihin tai noihin. Tuulivoimalat nousivat keskusteluissa kansaa jakavan viivan ylä-tai alapuolelle.

Ennen meitä, oikein wanhaan aikaan köpötteli konilla ja aasilla pari veikkosta silloisia tuulimyllyjä vastaan, oikein kilvin ja peitsin varustautuneina. Tuulimyllyt ovat siitä hieman kehittyneet, muuta entäs miten mielet? Energiaa käytän, mutta mieltäni en muuta, muutan vaikka muualle.

Ennen wanhaan hywään aikaan kohdatessa aloitettiin keskustelu usein sanoilla ”On pidellyt ilmoja”.

Nyt kun sanot niin, olet jo puolesi valinnut, puolesta tai sitten vastaan. Siitäkin huolimatta, että huopatossujen sijaan saatkin pujottaa jalkaasi liukastumisvaaran takia nastoitetut kumisaappaat.

Mutta ei huolta murheeseen, uutisissa mainittiin, että tykkilumenkin puutteessa yleisen sarjan SM-hiihdot voidaan suorittaa Vöyrillä, tarvittaessa rullasuksihiihtona asfaltilla.

Toisaalta, Sodankylässä lunta on yli 70 senttiä, normaalin 40 sentin sijaan. Olisiko syytä vetää uusi saapasväen ja hiihtokansan välinen raja jo Suomenselälle?

Karibian kuumasta näköjään ja Kuuban suunnasta Amerikan itärannikkoa, alitse Islannin, lämpimiä ilmoja meille jatkuvasti Ruotsin yli tyrkkää.

Ennen olivat kevättulvat, sitten tuli syystulvat, mutta nyt kai tammikuun tulvia voi nimittää oikeutetusti tammitulviksi.

Ennen wanhaan tähän aikaan kairattiin matikkakoukuille avantoja Kyrönjokeenkin. Kajakkikelejä nyt vain pitelee, eivätkä moottorikelkat jäällä rallata. Lokakuullahan voi taas pitää sänkiajot kytöniityillä puinnin jälkeen.

Mutta mikään ei ole muuttunut, minunkaan mielipide- ja identiteettipolitiikassa. Sääolot ovat kuitenkin vain asenne ja pukeutumiskysymys, pienellekin ihmiselle ihmiskunnassa. Pallohan voi olla joskus hukassa, mutta periaatteet eivät koskaan.

Silakka, se ennen wanhaan, silloin huonompaan aikaan, se pelasti kansaamme suuremmalta nälältä.

Suurin talvinuottasaalis Rymättylän jäiltä, silloin kun vielä oli jäitä, oli 220 000 kiloa. Siitä olisi riittänyt yksi silakka jokaiselle suomalaiselle.

Silakkalaatikko oli arkipäivää ja nyt silakka-liike tätä päivää. Nyt silakkatahna pelastaa Kiinan turkistarpeen ja tuoreen silakan ystävillä on joskus puute tuoreista silakoista, pyyntikiintiöistä ja keleistä johtuen.

Ennen vedettiin lärvit ja herneet nenään. Tänään vetävä eräät poliitikoiksikin pyrkivät silakka-liikkeestä vastaruodon kurkkuunsa, vaikka eivät edes silakkaan koskisi ja sen tuoksusta muuten välitäisi.

Identiteettipolitiikaako silakallakin?

Markku Makkonen

vapaa kalastaja, 75 v.

Seinäjoki

Kommentoi