Lukijoilta: Jalankulkija- ja polkupyöräraivoa

Aika useasti tässäkin lehdessä kirjoitetaan mielipideosastolla otsikon aiheista. Eikä aiheetta.

Käydessäni seurakuntakeskuksessa asioilla, olin autoni pysäköinyt seurakuntakeskuksen eteen, parkkiruutuun. Asiani toimitettuani olin autossa ja käynnistänyt sen sekä liikauttanut autoa noin puoli metriä, niin viereeni ilmestyi vihainen mies, sormi ohimollaan. Luotuani tarkemmin katseeni häneen hän jo poistui muun seurueen mukaan, joka jatkoi matkaa Ala-Kuljun katua pitkin. Eivät siis poikenneet seurakuntatalolle eivätkä kirkkoon. He siis oikaisivat parkkiruutujen yli ja aivan siinä pysäköityinä olleitten autojen takapuskurin vierestä. Kenenkään hipiään en ollut autollani koskettanut!

Olin vaimoni kanssa kävelemässä jalankulku-/polkupyörätiellä, jossa ei liikennemerkein ole määritelty kummassa reunassa jalankulkijan, kummassa reunassa pyöräilijän pitää kulkea. Vaimoni hakiessa parempaa askelluspohjaa viereltäni, hän astui askeleen vasemmalle, jolloin takana puolen metrin päässä oli pyöräilijä ohittamassa meitä hihaa hipoen. Ei kuulunut pyörän merkinantoääntä. Vain ajajan hiljaista mutinaa. Tilaa olisi hänellä ollut, vaikka olisimme vierekkäinkin kävelleet.

Sitten vielä autoilija-asiaa: kiertoliittymässä noin 65 % kuljettajista osaa jo käyttää vilkkua poistuessaan kiertoliittymästä. Mutta yksi asia on tosi vaikeaa: vilkun käyttäminen, kun aikoo vaihtaa ajokaistaa. Erityisesti tämä kiinnittää huomiota, kun pitäisi kääntyä seuraavassa risteyksessä vasempaan, niin milloin se vilkku pitäisi laittaa päälle? Se pitäisi laittaa päälle jo siinä vaiheessa, kun on aikeissa kääntyä ryhmittymiskaistalle eikä vasta sitten, kun on jo kääntymässä risteyksessä vasemmalle. Lieneekö autokoulussa tänä päivänä kiinnitetty tähän edes huomiota? Toisaalta taas: paljon on tiellä opetusluvilla korttinsa saaneita, joita on ollut opettamassa itse korttinsa 80-luvun tai 90-luvun alussa saaneita henkilöitä, siis noin 30–35-vuotiaita.

Millä resursseilla allekirjoittanut yllä oikein pauhaa? No, 60-luvulla, opetusluvilla saatu kortti. Ajokortin insinööriajo suoritettu Turussa, jossa opetusta saatu 2–3 ajokerran verran. Itse 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun alussa olen opettanut vaimoni ja neljä lastani opetusluvilla ja vielä poliisipäällikön erikoisluvalla yhden vieraankin perheen nuoren. Näistä lapsistamme kaksi toimii aloilla, joissa joutuvat liikennöimään hälytysajoneuvolla.

Terveisin, 60-luvulla kortin saanut sekä valmennustöiden ohessa 80–90-luvuilla keskimäärin 35–40 000 km vuodessa maantiellä ajanut, ilman kolareita.

Juho Kössi

Seinäjoki

Kommentoi