Lukijoilta: Jokainen puhuu omaa kieltään

Kieli erottaa ihmisen eläimestä, mutta eläinten viestittely toisilleen voi olla selkeämpää.

Toisen ihmisen tavoittamisen hankaluus on siinä, että jokaisella yksilöllä on oma kielensä. Sanat ovat yhteisiä, mutta niiden merkitykset vaihtelevat henkilöittäin.

Jokainen sana on symboli ja kieli on symbolijärjestelmä. Eri kielet ovat eri tasoisia. Ei jollekin hottentottikielelle Shakespearea käännetä.

Sivistynyt ihminen voi omata 10 000 sanan sanavaraston ja toinen 500 sanan ilmaisutason. Kun he keskustelevat, voi olla, että jälkimmäinen ei saa mitään selvää toisen puhumasta samasta kielestä.

On aina otettava huomioon kenen kanssa puhuu tullakseen ehkä ymmärretyksi. Lisäksi on monia kapulakielisiä erikoissanastoja, jotka täsmällisyydestään huolimatta jäävät avautumatta.

Lakitekstit ovat koukeroisia. Asia on sama kuin matematiikassa, jossa lähes kaikki ymmärtävät yhteen- ja vähennyslaskuja, jopa kertolaskuja, mutta kaksinkertaisin integraalimerkein varustetut kaavat jäävät harvojen pohdittaviksi.

Joillakin on vain yksi perussana asialle. He eivät ymmärrä oitis-sanaa, vaan ”heti”. Sanoin grilliemännälle, että ei kovin ”runsaasti” mausteita. Hän ei ymmärtänyt tätä sanaa, joten korjasin ei ”paljon”.

Ihminen, joka toiselle selostaa asian hyvällä kielellä, ihmettelee kun sanoma ei mennyt perille. Jo pelkät lauserakenteet pudottivat kuulijan lukuisista ”vieraista” sanoista puhumattakaan.

Väärinkäsitysten vaara on aina suuri. Kielen lisäksi se riippuu yleisestä henkisestä tasosta. Huumorin käyttö on vaarallista. Sen suhteen pitää tuntea kumppani hyvin. Voi olla, että hän pysyy vaiti loukkaantuneena väärinkäsittäen jutun pointin, anteeksi, tarkoituksen.

On selkeintä puhua toiselle niukkaa peruskieltä. Silloinkin tulee väärinkäsityksiä. Armeijassa annetaan lyhyitä selkeitä käskyjä, jotka kuulijan on toistettava. Siellä ei ole varaa väärinkäsityksiin.

Lapselle täytyy puhua, kuten muillekin taso huomioiden. Soitin ystävälleni. Puhelimeen vastasi lapsen ääni. Kysyin, onko isä kotona. Se oli väärin kysytty. Lapsi vastasi: ”Joo.” Jäin odottamaan, mutta kuulin edelleen hänen hengityksensä luurista. Minun oli sanottava: ”Menepäs hakemaan isäsi puhelimeen.” Vältin sanaa ”hänet”.

Ihmiset voivat olla henkiseltä rakenteeltaan käytännöllisiä tai teoreettisia. Tämä on huomioitava.

Tunsin naisihmisen, joka oli niin jalat maassa, että hän ei ymmärtänyt mitään psykologisia puheita. Sellainen ei ymmärtäisi sanaakaan huippupsykiatrin puheista, jotka valuvat kuin vesi hanhen selästä. Apu jää siis saamatta.

Vertausten käyttäminen on hienoa ja taidokasta, mutta ne voivat täysin, kuten henkevä huumorikin sekoittaa terävänkin käytännön ihmisen pään.

Laaja ja suppea ajattelu ovat oma ongelmansa. Suppea kuvittelee, että puhe koskee häntä, vaikka tarkoitus on vain yleisen asian hahmotus. Toinen puhuu aidasta, toinen saman aidan seipäistä.

Runollinen ilmaus on kaunista ja pelkistettyä, mutta useille tarkoitus jää pimentoon.

Tunnetun näyttelijän ilmaisusta oli pääteltävissä, että hänkään ei tajunnut Shakespearen repliikin sisältöä: ”Naarmuille nauraa, ken ei haavaa tunne.” Se on vaikea ja vaatii vivahteikkaan tulkinnan.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi