Lukijoilta: Kalastamaan vai kalaan?

Kesällä ihmisillä oli kesäisiä toimintoja ja harrasteita. Yhteiskunnassamme, varsinkin kesäaikaan, törmää tämän tuosta kansalaisiin kohdistuvaan väärään informaatioon ja huonoon artikulointiin – epätäsmällisiin lausumiin.

Huono informaatio ja epätäsmällinen lausuma voi pahimmillaan johtaa vaikkapa ydinsotaan.

Otetaan esimerkiksi kalastusharrastus. Kurikkalainen voi sanoa kaupan kassajonossa kaverilleen lähtevänsä kalaan Kaskisiin tai menevänsä kalaan.

Lähellä oleva teuvalainen voi ihan perustellusti ahdistua ja joutua viikkojen masennuskierteeseen, koska kokemustensa perusteella ei hän ole aiemminkaan sinne kalaan mahtunut. Nimittäin oli yrittänyt työntää päänsä ahvenen suuhun, mutta eihän sinne mahtunut kuin toinen korva!

Kerran tilanne oli toivoa herättävä, kun naapuri oli saanut kymmenkiloisen hauen. Sekin yritys meni kiville. Kaiken lisäksi hauki oli vielä voimissaan ja jätti pahat hampaanjäljet päälakeen ja ohimoille, jonka ”kalaan pyrkimään mennyt”, oli onnistunut hauen kitaan työntämään.

Ainut ihminen, joka voisi sanoa käyneensä kalassa, on Joona, joka valaan sisällä reissasi kolme vuorokautta. Raamatussa puhutaan nimenomaan kalasta, ei nisäkkäästä.

Lisäksi moni väittää menevänsä esimerkiksi mustikkaan. Aivan pähkähullua! Tällaisilla vastuuttomilla lausumilla saadaan vain kauheata suttua aikaiseksi ja kansalaiset ahdistuneeksi.

Kesäisin harrastetaan myös ravustamista. Se ilmaistaankin aivan oikein. En ole kenenkään kuullut ”menevänsä rapuun” tai ”lähtevänsä rapuun”, vaan menevänsä ravustamaan.

Elämme aikaa, jossa kaikkinainen loukkaantuminen on tavoiteltavaa. Paheksutaan esimerkiksi ”Eskimo”- jäätelöiden nimitystä.

Miksi nämä kaikesta loukkaantuvat ylikuntoiset ajattelijat eivät paheksu sitä tapaa, jolla ravut tapetaan?

Tappamalla ravut kiehuvassa vedessä! Nyt kuulen jonkun ylikuntoisen ajattelijan parkaisevan, että eivät ne tunne mitään ja kaikki käy nopeasti. Ilmeisesti tähän humaaniin ajatteluun perustivat taannoiset alkuasukkaatkin ihmisten padassa keittämisen ja tulella paistamisen oikeutuksen?

Kaksinaismoralismia kukkeimmillaan on tämä vapakalastajien ”ota ja päästä” -harrastus. Kidutetaan kalaa vetämällä se koukulla rantaan tai haaviin. Pidellessään kalaa peittävää pintaa he usein aiheuttavat kalalle vauriota ja taudille altistumisen, koska kalan pintalimakerros suojaa kalaa.

Se mikä kalastetaan, tulee myös käyttää ravinnoksi.

Ja taas kuulen ylikuntoisen ajattelijan parkaisun: ”Ei se vahingoita kalaa eikä se kärsi”. Jokainen voisi testata kärsiikö ja tunteeko kipua seuraavasti: Laita kaverillesi mehevä lihapulla syötäväksi, jonka sisälle on kätketty väkäkoukku. Kun lihapulla katoaa näkyvistä, niin nykäise. Kerro sitten kaverillesi, että ei mitään hätää, otan sen koukun nielustasi pihdeillä.

Voi tätä tekopyhää kaksinaismoralismin aikaa!

Tuomo Kangas

Kaskinen

Kommentoi