Lukijoilta: Kansainvälisyys ja paikallisuus

Seinäjoen modernin Aalto-keskustan muodot, joita seinäjokelaiset vierastavat, ovat kansainvälistä tyyliä. Alvar Aalto oli myös ihmisenä kansainvälinen. Sitä vastoin Jussi-paitaisen puu-ukon (veistoksen) sijoittaminen uuden torin kylkeen on kansan mielipiteen kosiskelua. Paidan salmiakkirivi on kuitenkin kansainvälistä tyyliä.

Seinäjoella Pollarin talon siirtäminen alkuperäiseltä paikalta muualle viittaa vanhaan paikalliseen eteläpohjalaiseen kulttuuriperinteeseen, jossa hirsitaloja purettiin ja siirrettiin maaseudulla vuosisatoja.

Olen nähnyt Kanta-Kauhavalla pellolle jostakin paikasta siirretyn rakennuksen. Kanta-Kauhavan ulkoilmamuseo (Kosolanmäki) on pelkkä ”kulissi”, sillä alueelta on viety pois ja sinne on tuotu jatkuvasti taloja. Niiden alkuperäisestä paikasta voi tehdä vain arvailuja.

Kanta-Kauhavan taajamassa näyttää olevan tapana myös kaataa puita ja purkaa taloja ”villisti kaikessa hiljaisuudessa” vaikka Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki sekä -asetus velvoittavat hakemaan myös niihin luvat.

Rakennussuojelu vaikuttaa olevan täällä tuntematon käsite. Ja meteli syntyisi siitä vasta, kun kirkkoja alettaisiin purkaa.

Sama taajama ”todistaa” myös aluerakenteen tasapainottomuudesta ja alueellisen eriarvoisuuden aiheuttamisesta vaikka laki pyrkii torjumaan niitäkin.

Taajaman toiselta sivulta lopetti ruokakauppa. Rollaattorimummoilla ei ole mahdollisuutta päästä uuteen kauppaan kauas Lapuan suuntaan. Kyseinen ”yksityisautoilua ja kansainvälistä rahavaltaa kosiskeleva rakentamistapa” poikkeaa jyrkästi perinteisestä jokivarsirakentamisesta.

Jukka Paaso

arkkitehti, Kauhava

Kommentoi