Lukijoilta: Kansalliskirjailijan päivänä

”Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä,/ eli vain syksystä jouluun.” – Eino Leino 1901.

Tuo alkusäkeistö on puhutteleva Aleksis Kiven muistolle runoilija Eino Leinon kirjoittama muistoruno. Sen julkinen lausuntaesitys kuultiin Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa 23.11.1901.

Suomenkielisen kaunokirjallisuuden romaanin luoja ansaitsee kalenteripäivänsä Suomen allakassa. Nyt 10.10.2021 on kuluut Kiven syntymästä tasan 187 vuotta ja vietämme Suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Nurmijärven Palojoen kylän pojan nousu asemaansa maassamme oli kivinen ihan liki kirjaimellisesti. Helsingin yliopiston suomenkielen professori August Ahlqvist antoi täystyrmäyksen oppilaansa Kiven pääteokselle Seitsemän veljestä sen ilmestyessä kirjallisen kulttuuriseuran julkaisun kuukausiliitteinä. Ahlqvist itse tunnetaan kirjailijana oikeastaan vain Savolaisen laulu -runostaan.

Loistavien näytelmävuorosanojen mestari Aleksis Kivi sai 1865 kirjallisuuden valtionpalkinnon Nummisuutarit-näytelmästä, jota voidaankin pitää Kiven aikalaisten merkittävimpänä tunnustuksena kuten sen esitystä teatterilavalla. Huomionarvoista on, että vuotta aiemmin 1864 sai Kivi – synnyinnimeltään Stenvall – julkaistua omakustanteena Nummisuutarit. Kivi sai tarvittavan rahalainan siihen Suomalaisen teatterin johtajalta Kaarlo Bergbomilta.

”Tuon lehtimetsän kaikunaa mi autuus kuultella,/ kun valjetessa aamuisen siel’ pauhaa torvi paimenen,/ tai koska laulain laaksossa/ käy impi iltana!” Valitsin Suomenmaa-runon säkeistön esimerkiksi Kiven omaperäisen värikkäästä tyylistä ja hänen runollisen kauniista sanavalinnoistaan. Se olisi ansainnut tulla kansallislaulumme sanoitukseksi! Paljon sanottu tuo enkä lainkaan pidä vääränä valintana kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin Maamme-laulun sanoitusta Suomemme kansallislauluun. Sen kirjoitti J.L.R. kotikielellään ruotsiksi alun perin.

Nykylukija voinee pitää vanhahtavan sävyisenä Kiven kieltä ja sanamuodostelmia. Syytä on tiedostaa, että hän suomen kielen isän Mikael Agricolan jälkeen oli sanarikkaudessaan suomemme kielenkäytössä esikuvana mm. Väinö Linnalle ja Veijo Merelle. He tunnustivat kumpikin avoimesti, että heistä olisi tullut kirjailijaa ilman A. Kiven vaikutusta. Se on erityisen huomionarvoista muistaen mm. Tuntemattoman sotilaan asemaa kansakuntamme itsenäisyysaseman vertauskuvallisena teoksena.

Lopuksi omakohtaisina valintoina esitän lisää valitsemiani Kiven luomia ja käyttämiä kauniita runohelmiä Suomenmaa-runo alkusäkeistöistä:

”Maa kunnasten ja laaksojen,/mi on tuo kaunoinen? Tuo hohtees kesäpäivien, tuo loistees pohjan tulien, / tää talven, suven ihana,/ mi onpi soma maa?/ Siel tuhansissa järvissä/ Yön yön tähdet kimmeltää/ Ja kanteleitten pauhina/ Siel kaikuu ympär kallioi/ ja kultanummen hongat soi/ Se onpi Suomenmaa. / En millonkan mä unohtas/ Sun lempeet taivastas,/ En tulta heljän aurinkos,/ En kirkast kuuta kuusistos,/ en kaskiesi sauvua/ päin pilviin nousevaa.”

Jouko Pesonen

Alajärvi

Kommentoi