Lukijoilta: Kasvaako ruokahalu tv:tä katsellessa?

Televisiosta tulee nykyään monenlaisia ruokaohjelmia, onpa joku laskenut, että vuorokauden aikana on tullut jopa 24 erilaista ruokaan liittyvää ohjelmaa. Tuntuukin siltä, että meille nykypäivän ihmisille alkaa ruoka olla itsestään selvyys, sitä kun on enemmän kuin tarpeeksi. Onhan sitä mukava televisiossakin käsitellä.

On tietysti suuri joukko niitäkin ihmisiä, jotka joutuvat miettimään joka päivä, mitä huomenna syötäisiin. Mutta kun ruokaa on tarpeeksi, televisiossakin ruualla on hauska kisailla, käydä sotaa ja vaikka kaapatakin. Ja entäs ne viihdeohjelmat, joissa ruuan kanssa leikitään ja syötetään ihmisille sellastakin, mikä ei ole edes ihmisille tarkoitettua ravintoa.

Näissä nykyisissä ruokaohjelmissa on myös eläinperäinen ravinto lähes kokonaan jätetty sivuun ja kasvisperäinen ravinto nostettu etusijalle. Ohjelmissa esiintyvät ihmiset ovat poikkeuksetta kasvissyöjiä, joten ohjelmat eivät ole ilmeisestikään tarkoitettu sekaravinnon käyttäjille.

Ikävä tulee entisajan tv-kokkeja Jaakko Kolmosta ja Veijo Vanamoa, sekä vaikkapa K-kaupan Väiskin ruokaohjeita. Niissä ruokaa arvostettiin sen oikeilla nimillä, puhuttiin ruuan tärkeydestä, monipuolisuudesta ja terveydellisyydestä ja että sen tekee mahdolliseksi täyttää päivittäinen ruokalautanen tasapuolisesti eläin- ja kasvisperäisellä ravinnolla. Näin valmistettiin tavallista ruokaa tavalla, jota kaikki tv:n katselijatkin oppivat kotonaan valmistamaan.

Nyt on joukko toinen toistaan pätevämpiä ravitsemusterapeutteja ja muita ravintoalan asiantuntijoita, jotka opettavat ja neuvovat ihmisiä oikeisiin ruokailutottumuksiin. Usein kuitenkin tuntuu, että nämä terapeutit tyrkyttävät omia henkilökohtaisia mielipiteitään ravinnosta ja että meidän ihmisten pitäisi elää heidän mieltymyksiensä mukaan. Kumpi on tärkeämpää, ihmisten monipuolisen ravinnon tärkeys vai suojella eläimiä joutumasta ihmisravinnoksi.

Olen aikoinani joutunut työni puolesta lukemaan ravinto-oppia ja jopa tenttinyt siitä kiitettävän arvosanan, joten tiedän, etteivät meillä ravintoaineet ole muuttuneet mitenkään 2000-luvun alusta.

Eläinperäisessä ravinnossa proteenit, aminohapot, hivenaineet ja vitamiinit ovat pysyneet samanlaisina, eivätkä kasvispohjaisessa ravinnossa ole nämä samat aineet mitenkään lisääntyneet.

Yhä edelleen lihan proteiinipitoisuus kasvaa sen kypsyessä ja kasviksia keittäessä proteiinipitoisuus laimenee. Samoin possun pivissä on edelleen ihmisille tärkeimmät aminohapot, kun taas kasviksia pitää löytää monta erilaista lajia, jotta päästäisiin edes lähelle näitä aminohappojen määrää.

Maailmalla ravitsemustieteilijät WHO:n tukemana varoittavat naudanlihan vaarallisuudesta, se aiheuttaa paksunsuolen syöpää. Jos näin olisi ollut vuosikymmeniä tai satoja vuosia sitten, olisikohan joka toinen ihminen maailmassa kuollut tähän sairauteen. Vaan onkohan tästä tilastollista tietoa? Kuinka monella ihmisellä tämä sairaus on todettu aiheutuneen naudanlihan syönnistä?

Meillä kauhistellaan, kuinka kilo naudanlihaa tuotettaessa kuluu vettä noin 7 000 litraa. Vertailun vuoksi Kaakkois-Aasiassa yhden puuvillasta valmistettuun t-paitaan kuluu 2 700 litraa ja yhden farmarihousun valmistukseen 10 000 litraa vettä. Me kuitenkin aamuisin tyytyväisenä vedämme farkut jalkaan ja t-paidan päälle ja lähdemme paanalle, tuntien kuitenkin syvää huolta, kuinka lehmät tuhoavat ympäristöämme ilmaston lämpenemisen myötä ja vesivarannot heikkenevät.

Entäs tämä suosiota saavuttanut vähäkalorinen riisi? Sen viljelykseen haaskataan kolmannes maapallon kasteluvesistä. Ja entä ne ruoka-aineet, joita rahdataan Suomeen joka puolelta maailmaa ja jotka kasvavat ja jalostetaan kuivilla alueilla? Meille ne kuitenkin maistuvat ja emme ole mitenkään huolissamme näitten alueiden ympäristöongelmista.

Joten, jatketaan sillä Vanamon ja Kolmosen linjalla ja täytetään lautanen monipuolisesti ja eletään terveellisesti, niin kuin on eletty ennenkin.

Simo Ketelimäki

Alavus

Kommentoi