Lukijoilta: Katsomustietoa kouluihin

Uskonnonopettaja Jaana Tahvanainen Jalasjärveltä on valittu Vuoden uskonnonopettajaksi. Onnitteluni valinnan johdosta!

Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa (5.2.) Jaana Tahvanainen kuvaa työtään ja perustelee oppiainettaan tavalla, joka kertoo kuinka syvällisesti hän on orientoitunut tehtäväänsä. Se onkin välttämätöntä aineessa, joka on vuosikymmenten saatossa joutunut kovan kritiikin kohteeksi, jopa kokonaan poistettavaksi.

Muutama jatkokommentti Tahvanaisen ajatuksiin.

Tulin uskonnonopettajaksi lukioon ja keskikouluun 1967, jolloin oli alkamassa koko koulua koskeva reformi. Peruskoulu oli suunnitteilla ja toteutui 1970-luvulla.

Tuossa murroksessa väkevät voimat pyrkivät poistamaan uskonnon yhteiskunnan koulun opetusohjelmasta. Uskonnonopetus pyrittiin leimaamaan kirkon filiaaliksi, joka ei kuulunut kouluun.

Kritiikki oli osittain perusteltua, koska uskonnonopetus oli säilyttänyt kytkentöjä kirkkoon, josta koko koululaitos oli lähtöisin.

Kovien vääntöjen jälkeen uskonto säilyi kuitenkin koulun oppiaineena. Sen asema tuntimäärillä mitattuna väheni mutta samalla sen luonne muuttui. Esimerkiksi lukioon tuli oma maailmanuskontojen kurssi, vähitellen opetus avartui niin, että vanha lähes pelkästään kristinuskoon keskittyvä aine avartui laajasti eri uskontoja ja maailmankatsomuksia käsitteleväksi.

Tämä ei kuitenkaan kaikkia tyydyttänyt ja niinpä ”uskonnottomille” kehitettiin uskonnon vaihtoehdoksi oma oppiaineensa, elämänkatsomustieto.

Jaana Tahvanainen viittasi tässä tämän päivän tilanteeseen. Opetusministeri Li Andersson on aloittanut valmistelut, jotta uskonnonopetuksesta voisi siirtyä elämänkatsomustietoon. Tätä on ajettu jo pitkään varsinkin Vapaa-ajattelijoiden liiton ja sitä lähellä olevien piirien kautta.

Samat tahot ovat propagoineet elämänkatsomustietoa ”puolueettomana” ja ”riippumattomana” aineena ja samalla värittäen uskonnonopetusta kirkollisena ja ”tunnustuksellisena” aineena.

Asetelma on virheellinen. Uskonnonopetus ei ole kirkollista, sen perusteet pohjaavat täysin koulun omiin yleissivistäviin tavoitteisiin.

Viimeksi poistettiin uskonnonvapauslainsäädäntöä uudistettaessa vaatimukset opettajan uskonnollisen taustan vaikutuksesta opetusoikeuteen. Eikä ET ole neutraali maailmankatsomuksellinen formaatti, sen tehtävänä on palvella uskonnotonta persoonallisuuden kehitystä. Sen sisällä uskontojen osuus jää kovin ohueksi.

Uusi murros on kuitenkin selvästi tulossa. Jaana Tahvanainen viittaa tarpeeseen luoda uskonnosta ja elämänkatsomustiedosta kaikille yhteinen oppiaine. Tällaista ehdotettiin jo 1970-luvulla, nimeksi olisi tullut uskontotieto. Tuolloin tilanne ei ollut muutokselle kypsä.

Nyt tilanne on toinen. Uskonnon kohdalla opetuksen jakautuminen yli kymmenen uskontokunnan mukaiseen opetussuunnitelmaan on tulossa tiensä päähän, uskonnon ja elämänkatsomustiedon suhteen uudelleenjärjestely muuttaisi perinteisen kuvion.

Nyt olisi se sauma, jossa tuo yhteinen oppiaine voidaan luoda. Nimeksi sopisi katsomustieto. ”Uskonto” ja ”elämänkatsomus” termeinä voitaisiin vanhan tilanteen ”rasittamina” korvata neutraalilla ”katsomus”-termillä.

Tämän aineen sisällä voitaisiin sovittaa yhteen sekä uskontoihin perustuvan että sekulaarien katsomusten asiallinen tiedon tarve.

Tasapainottaminen ei varmasti olisi helppoa mutta mahdollista.

Toteutuessaan oppiaine madaltaisi erilaisten katsomusten raja-aitoja, mahdollistaisi avoimen keskustelun ja lisäisi suvaitsevuutta.

Jaana Tahvanaiselle ja hänen työtovereilleen rohkeutta kohdata uudet haasteet.

Pentti Kauppi

TM (UE-opettaja 1967–2000)

Tampere

Kommentoi