Lukijoilta: Kehitysvammaiset unohdettu korona-aikana

Korona-aikana yhteiskunta on ollut huolissaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevista. Keskustelun ulkopuolelle ovat jääneet kehitysvammaiset, joiden arkeen korona on vaikuttanut merkittävästi. Työpajat on suljettu ja asumisyksiköissä asukkaat on eristetty karanteeniin.

Ihmisillä, joiden kognitiivinen kapasiteetti, sosioemotionaaliset valmiudet ja osalla myös fyysiset valmiudet ovat rajoittuneet, on jo lyhytaikaisellakin eristämisellä vakavat seuraukset.

Minulla on ystävänä nuori aikuinen, jolla on kehitysvamma. Lisäoireena on autismia, valikoivaa mutismia, ääniyliherkkyyttä ja sosiaalista arkuutta. Varhaislapsuuden traumaattisesta kokemuksesta johtuen hän myös pelkää eläimiä. Aikuisen, jolla on rajoituksia psyykkisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä, on vaikeaa löytää mielekästä harrastusta.

Yllättäen ystäväni löysi läheistensä tukemana kiinnostavan harrastuksen hevosten parissa. Toiminnan tavoitteita mietittäessä painopiste oli niissä taidoissa, joita ystäväni tarvitsee siinä vaiheessa kun hän muuttaa pois lapsuudenkodistaan: mm. eläinpelon voittaminen sekä rohkeuden, omatoimisuuden, keskittymiskyvyn, päättäväisyyden ja tunneilmaisun kehittyminen. Tulevaisuudessa hän tarvitsee myös valmiuksia oman toiminnan ohjaamiseen, monimutkaisten ohjeiden muistamiseen ja noudattamiseen. Hän tarvitsee myös mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja rohkeutta ilmaista omat toiveensa.

Vaasasta löytyi talli, jossa toimintaa ohjaa hoitoalan ammattilainen. Ystäväni haki tukea ratsastusterapiaan Kelalta. Hakemukseen tuli kielteinen päätös perusteena, että hän pystyy liikkumaan.

Seuraavaksi hän haki tukea kunnalta. Kuntoutusylilääkärin kielteisen päätöksen perustelu oli, että kunta ei voi muuttaa Kelan kokonaisvaltaisen kuntoutustarpeen arviointia. Kokonaisvaltainen tiimi tiimi puolsi ystäväni hakemusta. Kela kapeutti päätöksessään ihmisen toimintakyvyn fyysiseen toimintakykyyn ja kunta vetäytyi Kelan auktoriteetin taakse.

Mihin hävisi ihmisen ja hänen toimintakykynsä hahmottaminen kokonaisuutena, johon fyysisen toimintakyvyn lisäksi kuuluu yhtälailla kognitiivinen, emotionaalinen ja sosiaalinen toimintakyky?

Sekä Kelan ohjeissa, kunnan sosiaalitoimen ohjeissa että aihetta koskevassa lainsäädännössä toistuvat asiakkaan yksilöllisen avun tarve, eriarvoisuuden vähentäminen, toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden turvaaminen, toiminnallinen valmennus ja yhteiskunnallista sopeutumista edistävän toiminnan tukeminen.

Ratsastusterapiaa voidaan myöntää kuntoutuksena mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä neuropsykologisin ja lastensuojelullisin perustein. Hyvä näin. Ehkä terminä ratsastusterapia oli hakemuksessa harhaanjohtava. Ystävälläni ratsastus on vain osa toimintaa tallilla.

Toivon päätöksentekijöiltä perusteluita sille, miksi muut erityistukea tarvitsevat ryhmät voivat saada ratsastusterapiaa (hevosavusteista toimintaterapiaa) , mutta kehitysvammainen ei?

Onko niin, että kunta ei voi tehdä itsenäisiä Kelasta riippumattomia kuntoutuspäätöksiä? Toivon, että päätöksentekijät perehtyvät kehitysvammaisten asemaan tasavertaisina ihmisinä.

Läheltä seurannut

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi