Lukijoilta: Kekkos-laivan matkassa

Taitaa olla historiankulussa toistuva ilmiö ajoittain, että poliittinen tyhjiö ”pakkaa täyttymään” ja mahtavinkin alus voi upota jopa likelle kotirantaansa. Ehkei Estonian uppoaminen myrsky-yönä 1994 Suomenlahdella ollut aivan yllätys jälkitutkimustensa valossa.

Mutta oliko aikoinaan ennustettavissa Titanic-teräslaivan uppoaminen tyystin tyynellä Atlantilla 1912? Ei ollut: mutta yllättäen tai ei, niin sen laivan kohtalon sinetöi iso ajelehtiva jäävuori... Estonia upposi kai moniin merimiehistön piittaamattomuuksiin.

Entä Suomi-historian presidenttilaivan kohtalo tultaessa 1900-luvun lopulle? Tapahtui suuri muutos – milteipä vallankumouksellinen käänne 1981 kevään hallitustuulissa. Ajankuvan paljasti viimeistään 1.4.2021 Suomen Kuvalehti laajassa artikkelissaan. Suomea runsaat neljännesvuosisataa luotsannut Kekkos-laiva kohtasi karikkonsa.

Pääministeri ”Manun” illallinen huhtikuussa 1981 ei oikein maistunut varsinkaan tulevia presidenttihaaveitaan elätteleville eli SDP-puoluetoveri Kalevi Sorsalle sen paremmin kuin Kekkosen manttelinperijäksi haaveilevalle keskustan Paavo Väyryselle.

Päätänsä pitempi lentopalloilija Mauno Koivisto vaistosi, mihin kohtaan pressakilpakumppaninsa aikovat seuraavan ”patinsa upottaa” (sana pati on alansa slangisana!) eli saada Koiviston pois Kesärantaa hallinnoimasta ennen aikojaan. Mutta vanha sotajermu ”Manupa” haistoi kaatoaikeensa ja kaivoi Lex-Finlandian hyllystään...

Koiviston kaatoyritys 1981 pääministeripaikalta kariutui, kun kaatajille paljastuivat karut faktat: hallituksen/pääministerin erottaminen onkin lopulta eduskunnan luottamusäänestyksen varassa eikä presidenttijyräkään siihen kykene.

Kekkos-aikakausi päättyi. Niinpä väitteeni toteutui siinä, että pisinkin poliittinen kausi ja sen tuoma tyhjiö tulee täyteen aikanaan.

UKK oli instituutio, jonka onttous ei ollut itse päähenkilö vaan se, että poliittiset pressakandidaatit olivat liikaa samaistuneet idoliinsa ja/tai inhon kohteeseensa eivätkä tajunneet vaihtaa pelitaktiikkaa. Sen oivalsi talouspomo, Suomen Pankin pää Mauno K.

Hän oli tullut päiväpolitiikan ulkopuolelta Kesärannan isännäksi eikä pelännyt Suomenlahden tyrskyjä. Niinpä Suomi-laivan ykkösohjaamoon avautui ovi peluritaituri ”Manulle” ja kauan oletuille seuraajakandeille jäi luu kouraan. Sen luun on kalunnut ja kadottanut jo 40 vuoden ajan Suomen Keskusta.

Kai juuri P. Väyrynen poliittisena konkarina, jos kukaan, on 50-vuotisen aktiiviuransa kuluessa eniten kokenut, miten karvasta on nuolla näppejään pressavaali toisensa perään sama: ei hevillä avaudu Mäntyniemen ovi. Sen kalkin katkeruutta ei kannata kenenkään epäillä eikä kadehtia. Kultalusikka nuorena poliittisena broilerina ei edes varmista pääsyä pääministeriksi eikä presidentiksi.

Kuka isännöi Mäntyniemessä 2024 vaalien myötä? Povareilla on avoin pöytä katettuna.

Jouko Pesonen

Alajärvi

Kommentoi