Lukijoilta: Kenelle ministerit tekevät töitä?

Miten ministerille voi tuottaa edelleen vaikeuksia ymmärtää olevansa meillä kansalaisilla töissä?

Onko työntekijöiltämme asianmukaista yhteisten asioiden hoitamista?

Sanna Marinin ja Annika Saarikon mielestä rahaa ei riitä enää poliisille, tieteelle ja kulttuurille ja niistä pitää leikata, kun oli ihan pakko lahjoittaa Italialle ja Espanjalle 4 mrd, maksaa kunnille 3 mrd 2 mrd:n koronavahingoista, antaa miljardi yrityksille innovointi- ja kehitystukia ja pitää vielä ostaa 10 mrd:lla hävittäjiäkin.

Kun Suomen Pankki ilmaisi huolensa Suomen kustannuskilpailukyvystä, Sanna Marin esittää Suomessa siirryttäväksi 4-päiväiseen työviikkoon palkan alentumatta.

Kun kulttuuri- ja tapahtuma-ala ovat halunneet koronapassia helpottamaan katastrofaalista tilannetta ja ihmiset haluavat osallistua turvallisesti tapahtumiin, Sanna Marin ja Krista Kiuru keskittyvät kertomaan tälle esteitä.

Kun Sannan ja Kristan on pitänyt muuttaa Tartuntatautilain 58d-pykälä vastaamaan myös heidän julkisuudessa esittämiä kantoja, tähän asti on haukuttu avia lain soveltamisesta ja vasta nyt herätty lupaamaan antaa eduskunnalle esitys kahden metrin turvaväleistä luopumiseksi.

Kenen asialla ministerit touhuavat, kun ei edelleenkään haluta edes puhua siitä, että me kaikki yhdessä pyrkisimme painamaan yhteisenä talkoona koronatartuntoja kohti nollaa Suomessa ja tekemään meistä jokaisesta sankareita viruksen nujertamisessa?

Vastaus löytynee ministerien peilistä. Omaa esillä oloa ja halua olla palvonnan kohteena pidetään hyvinvointiamme tärkeämpänä.

Voiko valtakunnan asioitten hoitaminen olla niin kapealla pohjalla, ettei Sanna Marinin ja Krista Kiurun tarvitse kuunnella kuin itseään ja toimia omaa tahtoaan toteuttaen? Toivon, ettei tällaisen ihailu ole niin överiä, että sen eteen halutaan vaarantaa jopa oma ja kaverin terveys ja talous.

Tauno Puntila

Tampere

Kommentoi