Lukijoilta: Kenen joukossa seisomme

Keskustan piiri lähetti jäsenkirjeen, jossa kysyttiin aktiivisia työryhmiin. Yritystä löytyy. Yksi aihe jää kuitenkin huomiotta – edelleen – tai on niin syvällä rivien välissä, että en sitä näe.

Mitä puolue aikoo tehdä Seinäjoen ja maakunnan suhteille? Kuka sitä pohtii? Keskusta on suurin meillä ja useimmissa kunnissa. On monta kokonaisuutta, jossa nurkkakuntaisuus vie voimaa ja uskottavuutta paitsi keskustalta, niin koko alueelta.

Aihe on edelleen arka. Jos jokainen kunta haluaa elää omassa kuplassaan, juhlapuheet eivät riitä. Kannatus keskustan ydinalueellakin vaatii uusia avauksia, myös ikävien asioiden käsittelyä. Onko kaupungin toimissa korjaamista? Miksi maakunta juntturoi? Sote? Sh-piiri?

Yhteistyö? Meillä on maltillisia aktiiveja, jotka varmasti näkevät kokonaisuuden.

Reservaattipuolueen rooliin ei ole pakko alistua, mutta ilman asenteenmuutosta tie johtaa vääjäämättä unohdukseen. Vai riittääkö se matemaattinen oletus, että keskustaa tarvitaan, oli hallituksen pää sitten oikealta tai vasemmalta.

Jokainen vaaleilla valittu on ratkaisijan paikalla. Apollonkadulla nämä ongelmat on noteerattu. Katri Kulmunin avauksissa näkyy huoli keskustalaisuuden yhteisistä nimittäjistä maakunnissa ja niiden keskuskaupungeissa. Soiko lakeudella sama kello?

JK. Olen hämmentyneenä seurannut kotikaupunkini ikuisuuskysymyksiä.

Hoitamattomina ne kasaantuvat. Päättäjiemme hohhoilu jossain ratsastuskentän rakentamisasiassa – että ei ole tiedetty. Sen jälkeen, kun nuija on jo kopsahtanut. Monen tolkun valtuutetun turhautuminen avoimen keskustelun ja tiedonkulun puutteesta päätöksenteossa, se kumileimasin-vaikutelma. Tai kun tieto ei kulje sataa metriä kaupungintalolle, vaikka Sedun keskeisillä hallintopaikoilla on Seinäjoen edustajia.

Uskottavuus kärsii. Johtajuutta kysytään.

Eihän näitä käteen tuoda. Aloitteellisuutta se vaatii, ihmisten asialla olo.

Jarmo Lintala

vanha äänestäjä

Seinäjoki

Kommentoi