Lukijoilta: Keskittäminen on tullut tiensä päähän

Pohjanmaalla on herkästi omaksuttu yhteiskunnan muutoksessa läntisen naapurimaan trendejä – niin hyvässä kuin pahassa.

Ruotsissa on usean vuosikymmenen ajan palvelujen keskittäminen ollut kantava teema. Nyt tuuli on kääntynyt. Useilla yhteiskunnan palvelusektoreilla vaaditaan paikallisuutta. Tämä koskee poliisia, työllisyyspalveluja, sosiaali- ja terveyspalveluja, kouluja jne. Jotta lähiöiden kielteinen kehitys voidaan katkaista, on panostettava lähiöiden lähipalveluiden tehostamiseen.

Suomen kehityskulku on päinvastainen. Meillä on ollut lähipalvelut sosiaali- ja terveyssektorilla kiinteässä yhteistyössä muiden aluepalveluiden kanssa.

Jatkossa palvelut pyritään tuottamaan keskittämällä sosiaali- ja terveyspalvelut saman hallinnon alaisuuteen hyvinvointialueilla.

Kotikaupungissani Vaasassa panostettiin muutamia vuosikymmeniä sitten kasvavien, suurten kaupunginosien, kuten Gerby–Västervikin ja Ristinummen reilun 10 000 asukkaan lähiöiden omiin sosiaali- ja terveyspalveluyksiköihin.

Ajatuksena oli luoda paikallista läsnäoloa niin yhteiskunnan palvelujen kuin kuntalaistenkin välille, jolloin päiväkodit, koulut, neuvolat, terveysasemat ja yhdistykset toimivat lähekkäin kiinteässä vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa.

Sama rakenne on ollut kuntiemme palveluissa.

Poliittisen kompromissin seurauksena Suomi on nyt siirtymässä täyteen hoidon ja huolenpidon keskittämiseen. Helsinki on tästä poikkeus.

Tässä uudessa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää pyrkiä säilyttämään lähialueiden paikalliset palvelut, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi kaupungeissa ja niiden eri osissa sekä maaseutukunnissa ja niiden kylissä.

Uuden hyvinvointialueen ensimmäinen ja tärkein tehtävä tulee olemaan luoda strategia, joka takaa lähialueiden laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Keskittäminen on tullut tiensä päähän niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Sture Erickson (r.)

VTM, eläkeläinen

Vaasa

Kommentoi