Lukijoilta: Keskustan romahdus ja tulevaisuus

Suomen keskusta on kaikissa viime vaaleissa saanut historiansa huonoimmat tulokset. Näin on käynyt kunnallis-, presidentin-, eduskunta- ja EU-vaaleissa. Viime eduskuntavaalien tulos oli selvä: äänimäärä laski 202 000:lla ja kansanedustajien määrä 18:lla. Suomen suurin puolue putosi neljänneksi.

Pitkäaikaisena keskusta-aktiivina näkisin tähän ainakin seuraavia syitä.

Sipilän hallitus oli epäilemättä Suomen historian oikeistolaisin hallitus. Se ajoi kovaa uusliberalistista politiikka, mikä näkyi markkinavoimien kaikkinaisena edistämisenä. Yhteiskunnalliset palvelut, kuten sosiaalitoimi ja terveydenhuolto yritettiin koota kauppatavaroiksi, ja yhteiskunta pyriittiin kahlitsemaan yksityisten osakeyhtiöiden kanssa samanarvoiseksi. Palvelut nähtiin tuotteina, joilla kilpaillaan, eikä yhteisvastuun ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perustekijöinä.

Hallitus pyrki sote-uudistuksella luomaan 18 maakuntaa, joille olisi keskitetty kuntien alkuperäiset perustehtävät, sosiaali- ja terveydenhuolto. Käytännössä oli kyse suuresta kunta-uudistuksesta, jolla olisi luotu 18 kuntaa nykyisen 311 kunnan sijaan. Nykyisille kunnille olisi jäänyt lähinnä opetustoimi. Niiden veroäyri olisi lailla painettu keskimäärin alle 10 %:n. Hallitus olisi siirtänyt pois kunta-alalta budjeteista 17, 4 miljardia euroa, 220 000 työntekijää ja 900 hehtaaria toimitiloja, lähinnä maakunnille. Mutta vanhat velat olisivat jääneet.

Missään muualla kunnilta ei ole siirretty sosiaalialan peruspalveluja maakunnille, ei esimerkiksi Ruotsissa eikä Tanskassa.

Taksi-ala ultraliberalisoitiin, ja postilaitos on sotkussa. Kauppojen aukioloajat vapautettiin, mikä on tappanut maaseudun erikoisliikkeitä sekä lukuisia perheyrityksiä ja kivijalkakauppoja kaupungeissa ja maalla. Työpaikat ovat vähentyneet ja vain suuret marketit hyötyneet.

Kapitalismin korostaminen näkyi erityisesti joissakin lakiesityksissä, kuten pyhä- ja yötyökorvausten poistoajatus, jonka kuulemma ”kaksi kätilöä” sai hallituksen perumaan. Sama näkyi myös veropolitiikassa, kuten työnantajien hyvittäminen noin yhdellä miljardilla siirtämällä työeläkemaksua työntekijöille ja heidän verohelpotuksina lopulta valtion maksettavaksi.

Kunnilla on jo nyt kokemusta paikallishallinnon keskittämisestä. Lyhyessä ajassa on suurimpiin keskuksiin kerätty poliisi-, nimismies-, henkikirjoittaja-, tuomioistuin- ja verottajapalvelut. Näiden virastojen työntekijät ovat seuranneet pian hallintopaikan mukana. Sote-uudistuksen mukana kymmenien tuhansien työpaikkojen imeminen olisi ollut ankara isku maaseudulle.

Valtiontalouden tasapainottaminen oli viime hallituksen suuri tehtävä. Kuin talvisodan hengessä odotettiin, että jokainen osallistuisi siihen taloudellisen kantokykynsä mukaisesti.

Hallitus sälytti kuitenkin taakan pienituloisille ja lapsiperheille erilaisin indeksileikkurein sekä mm. lapsilisien ja työttömyysetuuksien leikkauksin. Hyvätuloiset eivät osallistuneet talkoisiin ollenkaan, päinvastoin verohelpotuksia saivat kaikki. Puolustuksena sanottiin, että muutamat vuorineuvokset tekivät lahjoituksia yliopistoille.

Juuri valtion tulojen pienentäminen johti osaltaan siihen, että hallitus eli jokaisena toimintavuotenaan velaksi. Tosin viimeinen vuosi saatiin näyttämään tasapainoiselta tulouttamalla 1,5 miljardia euroa luottoja etuajassa valtion omistamalta luottolaitokselta Finnveralta.

Keskusta ei huolehtinut puolueen eheydestä. Jopa k-linjan aikana ministerivalinnoissa näkyivät puolueen sisäiset mielipiteet. Viime hallitukseen koottiin vain johdon suosikit.

Puolueen puheenjohtajaa ei juurikaan näkynyt piirikokouksissa, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla vasta viisi vuotta valinnan jälkeen. Niissä kuitenkin kentän ääni kuuluu, ”ponnet hyväksytään ja herrat haukutaan”.

Tulevaisuus näyttää, nostaako keskusta kannatustaan. Hallitusohjelmassa on keskustan ”kymmenestä kynnyskysymyksestä yksitoista”. Näiden joukossa on hiukan lievennetty sote, jonka mahdollinen toteutuminen yksin estänee puolueen nousun.

Alueellinen, taloudellinen, sosiaalinen ja sivistyksellinen tasa-arvoisuus ovat keskustalaisen kansanliikkeen kulmakiviä. Näihin liittyy olennaisesti yhteisvastuu, lapsiystävällinen perhepolitiikka, markkinavoimien ylivallan estäminen ja kestävä luontosuhde. Jos keskusta ottaa oppia menneestä ja palaa johdonmukaiseen toimintaan, sen nousu on varmaa.

Kyösti Virrankoski (kesk.)

entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko

Kauhava

Kommentoi