Lukijoilta: Kieli kehittää mieltä ja ajattelua

Kieli on ajattelun väline. Lause on sanoilla ilmaistu ajatus. Mieli on kielen muodostama. Se tekee ihmisestä ”sielukkaan” henkisenä olentona. Se mahdollistaa toisen ihmisen mielen tavoittamisen, kommunikoinnin. Periaatteessa. Valitettavasti on suuria eroja kielitaidoissa. Ne vaikeuttavat yhteyttä. Lisäksi on tuhansia eritasoisia kieliä. Ei jollakin hottentottikielellä filosofioita kehitellä. Älykkyyserot lisäävät ymmärrysvaikeuksia. Toisen ilmiöitä koskeva puhe kääntyy toisen tajuamana vain häntä itseään tarkoittavaksi. Toinen puhuu aidasta toinen aidan seipäistä, toinen metsästä ja toinen puista. Mielen avaruudessa on isoja eroja. On tiedettävä, mitä kenellekin puhuu yhteisellä kielellä.

Kulttuurikansalla on korkeakulttuurinen kieli. Sitä on vaalittava oikealla tavalla, ei pyhitettävä, koska kielet ovat eläviä ja kehittyviä organismeja. Ne ilmentävät kansan sielua. Suomessa tämä on unohtunut. Nyt puhutaan eri suomea, kuin Agricolan aikana. Se on rikkaampaa, mutta kun tv-toimittajatkin saavat puhua hölmöä ”fuck-kieltä”, ollaan vaarallisella harhapolulla. Adjektiivit korvataan nykyisin puberteettisilla kirosanoilla. Ilmaisu köyhtyy. Junttisuomalaisuutta ei arvosteta Euroopassa. Se koetaan mänttisuomalaisuudeksi.

Englanti on nykymaailman yleiskieli. Amerikan englanti on tuoreempaa, elävämpää, iskevämpää ja ilmaisurikkaampaa kuin Englannin perinteisiin muotoihin sidottu kieli luurankoineen jääkaapissa. Suomen kouluissa pitäisikin opettaa luovaa ja jopa tilannekohtaista jenkkienglantia.

Esimerkkejä: We have no knowledge of his present whereabouts. Versus: We don`t know where he is now. Uhkapelifilmissä mies kysyi lääkäriltä: ”Is it that big casino?” Siinä ympäristössä se tarkoitti: ”Onko se sydänvika?” Kaunotar sanoi toiselle: ”You are sitting pretty.” (Sinullahan menee hyvin.”) Raskassarja (heavy weight) on ylin sarja, sarjojen sarja. Jenkkien termi on ”royal weight”. Amerikassa ei juuri välitetä do-apuverbistä, vaan käytetään pelkistäen erilaisia painotuksia: ”You saw that? (Did you see that?) Shakespearekin kirjoitti: ”I know not.” Hemingway kirjoitti pelkistävän iskevästi.

Aleksis Kivi oli luova nero. Suomen kirjakieltä ei ollut, joten hän loi kirjoittaessaan samalla juonta ja purki sielustaan uusia sanoja ja ilmauksia, joiden kauneutta eivät myöhemmät kirjailijat ole saavuttaneet. Hän siis teki samanaikaisesti työtä ja työkalua: ”Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellaan...”

Kaunokirjallisuuden lukeminen ei tarkoita pelkkää stooria. Kielen kehittyminen kehittää ajattelua. Muiden kielten opiskelu laajentaa sitä entisestään. Sen totesi Albert Einsteinkin. Suomessa on saatu kielikylpyopetuksesta hyviä kokemuksia.

Runsas sanavarasto luo vivahteikkaan sielun tunne-elämineen ja laajan ymmärryksen. Toisilla voi olla 1 000, toisilla 10 000 sanaa sanavarastossaan. Sivistyksen huomaa heti puheesta. Jos joka toinen sana on kirosana, se kertoo vain tylsyydestä ja ahdistuksesta.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi