Lukijoilta: Kieli todellisuuden rakentajana

Mielipidekirjoittajan on kerrottava selkeästi suhteensa käsiteltävään asiaan. Kun aloitin tämän keskustelun, minulla oli kaksi teemaa: 1. Mielestäni Sisäsataman terassin visuaalinen ilme ei sovi Kuntsin modernin taiteen museon yhteyteen. 2. Miten päätös tällaiselle rakennelmalle on syntynyt?

Kuten mielipiteiden vaihdossa usein käy, myös tämä keskustelu on lähtenyt omille teilleen.

On kirjoitettu yrittäjyydestä, taiteesta, koko kaupungin museoinnista, vertailtu muihin kohteisiin jne. sekä rakennettu erilaisia vastakkainasetteluita. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta terassin ulkonäköä ja päätöksentekoa on kommentoitu vähän. Haluan kiittää Tommi Mäkeä siitä, että hän ottaa osaa keskusteluun.

Koska terassin ulkonäkö ei nouse kirjoituksissa enää esiin, joudun asemoimaan itseni uudelleen.

Minusta on lukijan aliarvioimista, manipulointia, kun kielikuvilla pelaten pyritään rakentamaan todellisuutta. Tosin kieli on kautta aikojen toiminut politiikkojen, myynti- ja markkinointimiesten työvälineenä.

Entisaikaan puhuttiin propagandasta, nykyään vaihtoehtoisesta todellisuudesta.

Kieli todellisuuden rakentajana tuli väistämättä mieleen, kun luin Tommi Mäen mielipidekirjoituksen I-P:ssa 24.6.2020. Kirjoitus on sekava, koska kirjoittaja on poiminut kaikki mieleensä tulevat elementit toimintansa tueksi.

Pohjavire on kirjoittajan ylpeys itsestään ja toiminnastaan. Itsetyytyväisyydessä ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Nostan esiin kirjoituksesta kolme teemaa; taiteen, investoinnit ja yhteistyön päättäjien kanssa.

Kirjoituksesta avautuu näkymä taidemesenaattiin, joka on sijoittanut valtavan summan ”moderniin esittävään taiteeseen”. Vaasahan on mesenaattien kaupunki. Sana taide ja sen johdannaiset esiintyvät kirjoituksessa lähes 20 kertaa, kirjoituksen yksi painopiste on taide.

Panin Tommi Mäen käyttämän terminologian sitaatteihin, koska se on minulle uusi määritelmä.

Klassisessa musiikissa puhutaan nykymusiikista ja kevyen musiikin puolella populaarimusiikista. Kyse ei ole arvoasetelmasta hyvä − huono musiikki. Molemmista löytyy sekä hyviä että huonoja teoksia ja hyviä ja huonoja esityksiä.

Ymmärrän hyvin kirjoittajan tavoitteen luoda siltaa Kuntsin modernin taiteen museon ja tuottamansa ohjelmiston välille. Hän tarjoaa mielikuvaa saman asian − modernin taiteen − eri puolista, kuten hän asian ilmaisee: ”kuvataide ja esittävä taide sopusoinnussa”.

Taiteen ohella toinen teema on yrittäjän tekemät investoinnit.

Tommi Mäki kertoo investoineensa Sisäsataman alueelle 1,8 miljoonaa euroa, josta suurin osa ”esittäviin taiteisiin”, lähes 1,5 miljoonaa euroa. Tässä on myös esimerkki siitä miten kielellä luodaan todellisuutta.

Yrittäjä on investoinut yritykseensä, joka järjestää artisteille mahdollisuuden esiintyä. Sama koskee investointeja terassiin, sen rakenteisiin, keittiölaitteisiin jne.. Tommi Mäki toteaa kirjoituksessaan ”jopa” maksaneensa investoinnit ”toistaiseksi”.

Museo ja Vaasan kaupunki eivät tarvitse ovea museosta terassille sen paremmin kuin invaluiskaa (sellainen on jo museoon) eikä uusia keittiölaitteita. Niitä tarvitsee terassiyrittäjä.

Siinä, että yrittäjä investoi yrityksiinsä, ei ole mitään moitittavaa, näin sen kuuluu mennä. Tommi Mäki investoi yrityksiinsä, Sisäsataman Terassiin ja Vaasa Festivaaliin − ei esittävään moderniin taiteeseen − ja laskee saavansa tuottoa investoinneilleen.

Tommi Mäki kirjoittaa Sisäsataman esittävän taiteen toiminnan mahdollistaneen hänen omistamansa ja edustamansa Vaasa Festivalin järjestämisen. Tässä esimerkki kielellä rakennetusta todellisuudesta. ”Sisäsataman esittävä taide” tarkoittaa Sisäsataman Terassia. Eikö Vaasa Festival ole se alusta, jolle esittävä taide rakentuu? Tapahtuma on ollut jo olemassa kahtena kesänä ennen siirtymistä Sisäsatamaan.

Kirjoittaja lähtee laajentamaan alun perin Sisäsatamasta käytyä keskustelua alueelle, jonka ei pitäisi liittyä terassista käytyyn keskusteluun ollenkaan. Tommi Mäki toteaa, että ilman Sisäsataman terassia ei olisi Vaasa Festivalia.

Vaasalaisia varmaan kiinnostaa, miten nämä kaksi eri yhtiöiden tuottamaa asiaa kytkeytyvät yhteen, muuten kuin että taustalla toimii sama yrittäjä. Aiemmin kirjoittaja on kytkenyt yhteen Kuntsin modernin taiteen museon ja terassitoiminnan.

Olenko ymmärtänyt oikein: Tommi Mäen mukaan Vaasa Festival ei ole mahdollinen ilman Sisäsataman Terassia ja terassi ei ole mahdollinen ilman kytkentää Kuntsin museoon? Tätä ketjua Tommi Mäki vielä vahvistaa kirjoittaessaan: ”Kolme vuotta sitten päätimme tiimini kanssa...”. ”Näin syntyi Vaasa Festival ja Sisäsataman Terassi”. Tämä saattaa museon erittäin ikävään välikäteen.

Herää kysymys, onko tämä ketju ollut päättäjien tiedossa, kun yrittäjä aloitti kahvila Simon vuokraajana? Toimiko kahvila Simo Troijan hevosena? Miten paljon yrittäjä panosti Simon kehittämiseen ja markkinointiin?

Kokemukseni mukaan Simo oli auki milloin sattui. Sen kerran, kun onnistuin asioimaan siellä, istui tiskin takana mies lätsä päässään vaivautumatta nostamaan takamustaan tuolista, kun asiakas kyseli palvelusta. Ala-arvoista toimintaa ja surullista Kuntsin museon kannalta.

Yrittäjällä ja hänen tiimillään tavoite on joka tapauksessa ollut selvillä jo kolme vuotta sitten: Simo – Sisäsataman Terassi – Vaasa Festival. Miten hyvin päättäjät olivat tästä tietoisia?

Positiivista on, että ”modernin esittävän taiteen” edustajat ovat saaneet esiintymismahdollisuuden. Ehkä Tommi Mäki voisi kunnioittaa näitä esiintyjiä ja heidän genreään puhumalla reilusti populaarimusiikista. Musiikinlajina se on yhtä arvostettu kuin mikä tahansa musiikin laji. Keinotekoinen kielipeli antaa sen vaikutelman, että populaarimusiikissa olisi jotain hävettävää ja se on nimettävä uudelleen.

Tämä keskustelu on ollut mielenkiintoinen ja vaikka teema on laajentunut alkuperäisestä, ovat kirjoittajat pidättäytyneet henkilökohtaisuuksista. Tommi Mäki luottaa toiminnan jatkumiseen entisellään. Toiminnan lopettamisesta hän toteaa: ”Onneksi tällaisesta ei kuitenkaan ole viitteitä ollut missään vaiheessa, päinvastoin”. Syytäkin kiittää vuolaasti kaupungin virkamiehiä.

En voi mitään, mutta mieleen tulee Bertolt Brechtin runo Propagandan välttämättömyydestä:

”Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju niin kuin pitäisi. Mutta kukaan ei voi kiistää, ettei propaganda ole hyvää.”

Sinikka Terenius-Heikkilä

Vaasa

Kommentoi